Äitiysurani huipennus
Huomenna täytän vuosia. Esikoiseni kouhotti joko keski-ikä ahdistaa, mutta musta tuntuu että olen nainen parhaassa iässä. Tämä äitiys tässä kohtaa elämää on aika vinkeä. Kun esikoinen ilmoittaa myöhästyvänsä työhaastattelusta, voin vain naureskella täältä kaukaa sen toopeiluille, oma elämä, katsokaas.
Laskin just että olen noin 17 vuoden ajan lukenut iltasadun miltei joka ilta. (Välissä vuosi-kaksi kun esikoinen luki itse, ja keskimmäiselle ei vielä luettu.) Saman vuosimäärän olen tehnyt joka päivä ruokaa, pessyt jonkun hampaita. Olen imettänyt yli kahden kokonaista vuotta päivittäin. Vaihtanut vaippoja ainakin seitsemänä vuonna. Vienyt ja hakenut lapsia päiväkotiin/kodista yhdeksän vuotta. Sairaalassa olen viettänyt kaksi yötä, päivystyksessä neljä iltaa, yksityisellä lääkäriasemalla käynyt kuudesti, terkkarissa kahdesti. Olen kantanut kekaroita egossa satoja kilometrejä. Olen tunteja hytissyt futiskentän laidalla, nähnyt ainakin kymmenet kevätjuhlat.
”Tunnetko itses jo tarpeettomaksi?”
”Vielä yhden ehtisit, nuori nainen!” On työkaverit kommentoineet.
No en ehtisi, nämä riittää. Ja tarpeettomaksi äiti tuskin itseään ikinä tuntee. Vaikka lapset pikkuhiljaa itsenäistyy, ja omia menoja (elämiä) alkaa olla, on äiti aina äiti.
– äidille soitetaan kun jugurtti on loppu, ei löydy oikeaa takkia, sukka on hukassa
– äidille soitetaan vaan siitä ilosta että on päästy itse aamulla kouluun (esikoinen, kuopus)
– äiti herätetään keskellä yötä kun on nähty pahoja unia
– äitin syliin kiivetään aina kun äiti on sohvalla
– äiti auttaa jos jokin on rikki, jos jokin ei toimi, jos jokin ei onnistu, jos muuten vaan ärsyttää
– äiti kannustaa, hellii ja komentaa. Aina vaan.
Äitiyden tähtihetkiä on tullut uudenlaisia. Vuosien iltasatuilun jälkeen rakastan kuopuksen viikonloppuläksyä. Se olen minä, joka makaa lämpimissä vällyissä, ja kekara, joka lukee mulle ääneen. Joka sunnuntai, vähintään. Mahtavaa!
(Öisin, minä syntinen äiti, olen hävettävän vähän valvonut. Ehkä noin 20 kertaa, max. Koska puoliso. Hyij mua! (Huom. Imettäessä en ole kokenut edes herääväni. Koska perhepeti.)