Ämmä on miltei uransa huipulla!
Mä oon niitä tunteella eläviä ihmisiä, yksinkertaisia duunarisieluja, joille ensisijaista töissä on niiden mielekkyys. Semmonen arki josta ei paljon lomaa kaipaile.
Mä olen semmonen matalapalkkainen terveydenhuoltoalan ammattilainen. Meidän ala on himppasen palkkakuopassa. Ei ylletä edes keskivertosuomalaisen keskiansioihin. Eikä ole mahdollisuutta edes lihottaa palkkapussia lisillä, koska työ tehdään virka-aikaan. Elä tässä jatkuvasti kallistuvassa arjessa sitten!
Tuskailin vastikään sitä naftia palkkaa, ja sitä että kaksi liikunnallista koululaista syö oikeesti ihan kauheita määriä! Ja lisäksi alkoi kirpoa nyt sähkön siirtohinnan kalleus. Jeesus. Miten mä ikinä selviän tästä kaikesta taas.
Nooooooooh! Tiedättekö semmosta että yllättäen ja pyytämättä tulee ilmoitus että palkkaasi on nostettu?! Whhhaaaat? Siis mä todella olen niin nuija, etten tajunnut että kymppivuoden kunniaksi nostettu lomapäivien määrä tarkoittaa myös ikälisiä palkassa! Kääk. Olen nainen parhaassa iässä ja nainen miltei urani huipulla! Kyllä revin siitä asiasta riemua monta päivää. Vielä muutama bonari palkkaan tulee matkanvarrella uran jatkuessa, mutta kääk! Samasta työstä, isompi palkka. Vitsit että olin voinut unohtaa että tämmöisiä kannustimia on olemassa.
Kuten sanotaan hulluilla on halvat ilot ja idiooteilla ilmaiset. Wow!
Mulla ei kovin rahaa vieviä toiveita tässä elämässä muutenkaan ole ikinä ollut.
Mutta opiskelevana teini-äitinä ja useamman kekaran yyhoona ja myöhemmin viiden hengen perhettä yhden aikuisen palkalla elättäneenä tiedän tasan miltä köyhyys tuntuu. Vaikka ehkä sen rikkaan tunne-elämän ja mielekkään työn vuoksi en ole varattomuudesta kärsinyt henkisesti juuri lainkaan. Ikuisesti kuitenkin muistan kuinka olen 6kk odottanut että raaskin ostaa kenkäsuojasprayn, tuotteen jonka hinta on vain 7€, mutta kuinka se ei vaan pitkään aikaan sopinut perheen kuukausibudjettiin. Ja tiedän tasan tarkkaan kuinka mukavalta on alkanut tuntua, kun on harkitsematta voinut kaupassa ostaa ylkkärinä vaikka vuohenjuustoa tai käydä ravintolassa syömässä ”ihan muuten vaan”.
Nyt putkiremontti pamautti loven mun kassaan, ja joutuu tarkkaan katselemaan ostoksiaan, mutta edelleen on varaa ostaa vuohenjuustoa jos mieli tekee, tai kekaroille kengät uutena (!) jos tarpeen, ja harkitsen jopa nyt pienelle yövaeltajalle aivan turhaketta, hinnakasta spider man yövaloa, ”koska mä voin” ja ”lamppu on symppis”.
En varmaan ikinä ihan huolettomaksi heittäydy rahahanojeni kanssa, ja edelleen jatkan elämistä suu säkkiä myöden, mutta nyt budjettini tosiaan sallii ajoittain vaikka sen yövalon, niin sepä mahtavuutta kerrassaan! Kiitokset vaan työnantajalle. Toiv keskustelut silti terveydenhuollon työntekijöiden nostamiseen palkkakuopasta jatkuvat, koska palkkauksella osoitetaan myös arvostusta tärkeää työtä kohtaan.