Anoppi I love you!

Anoppi kaahasi tukkaputkella keuhkokuumeisen lapsensa perhettä pelastamaan. 

Kahden tunnin lenkkisirkuksen jälkeen sunnuntai-iltana rättiväsyneenä huokaisin viimeisillä voimillani ”kuha olis ees kaljaa”…

-”No ei oo kaljaa, mutta punkkua on!” Hihkui anoppi, elämäni pelastaja. Oh jees. Lasi punaviiniä korjaa kaiken. 

Tällä viikolla ei ole paniikkia töistä himaan katsomaan vieläkö sohvaanjuuttuneenhomeperse puolisoni henki pihisee, ja juoksuttamaan koiria. 

Homma hoidossa, sanois anoppi. 

Tänään kävin kundin kanssa paikallisessa marketissa äijäostoksilla rauhassa, kun palattiin matojen ja makkaroiden kanssa kotiin, oli koirat taas viety ja ruoka uunissa! Voi elämä mitä hemmottelua! 

 

Ja kun hetkeksi saan oman pädin käsiini tuolta koomaiselta puolisoltani, voin taas googletella tapetteja, ja haaveilla että jos luovun Hanna Werningistä, Tyyppi antaa mun hankkia Stig Lindbergiä… Koska onhan tää nyt jo ihan hillittyä! 

Kato! Taivaallinen Herbarium. 

[kuvat: värisilmä ] 

Ehkä pitää tässä pitää nyt jo yrittää lirkutella kauniisti ja koittaa nitkuttaa tapetinostolupa, nyt kun toinen on vähän tajuttomassa tilassa… Samaan syssyyn vois ehkä kertoa hänelle että ostin talonmyyjiltä 60-luvun valaisimen, aika rapsakkaan hintaan … Vai jättäiskö sen asian ihan bonusylläriksi kun lauantaina mennään avaimia talolta hakemaan? He he.