Empatiakyvytön minä, lihavuus ja Syyria.

Hupsista. 

Marginaaliblogini, jota lukee isäni ja kaksi ystävääni, pamahti tänään lilyn Facebook-seinälle, koska törkeästi mainitsin että xxxxxxxx

Olen empatiakyvytön terveydenhuollon aasiantuntija, jonka olisi syytä hankkia oma elämä, luin kommenteista. Jopa blogisti-ikonini Emmi Nuorgam kävi yhdellä lauseella dumaamassa mun typerät ajatukset. 

No, otsikkokin sanoi että tässä epäsuosittu mielipiteeni, ja se olinkin näköjään ihan yleisesti epäsuosittu ja väärin ajateltu. Enhän saa ajatella mitään nurinkurista huonoista elintavoista. Tai sitten vaan lihava ja lapsi samassa postauksessa läikkyi joillain yli. Sorit siitä.. Tiesittekö että jokainen vanhempi on normaali ja haluaa lapselleen vaan hyvää, ja osaa toimia sen mukaan. Ainakin kommenttien mukaan… Niinkö? 

Lisätään vettä myllyyn kertomalla että mua salaa ahdistaa myös sokerimurot, huonohampaiset lapset, alkoholia ostoskärryyn lappavien vanhempien lapset, yksin pihalla iltamyöhällä heiluvien vanhempien lapset ja moni muu vastaava asia. 

 

Niin että. 

En ehkä aina osaa ilmaista itseäni oikein, enkä asettaa sanojani korrektisti. Sikäli mikäli isäni, kaverini tai joku kahdeksastatoista tänne eksyneestä lukijasta nyt kuitenkin heräsi miettimään omaa tai lastensa terveyttä, otan ihan mieluusti kommenttinne, haukkunne ja dumaamisenne niskoilleni.

Kiitos että luit ja kommentoit. 

 

Ps. Empatiasta puheenollen, isompiin asioihin, toivon että joku minua pätevämpi kynäniekka ottaisi puheeksi Syyriassa tapahtuvat julmuudet, joiden vuoksi varmasti moni on voinut pahoin nähtyään tämän päivän uutiset. Tiesithän että mm. Kirkon ulkomaanavun, Unicefin tai punaisen ristin kautta pystyy lahjoittamaan hätäapua Syyrian. Toimi nyt. 

Kiitos.