Ensimmäisiä lomapäiviä

Kääk! Mä oon ihan onnessani siitä, että saan olla kotona, ja joku maksaa siitä mulle. 

Ansaitut lomapäivät, you know. Kuin siistiä?! 

Ensimmäiset lomapäivät on olleet täynnä sekaisin intoa, rauhaa, maniaa ja rentoutta. Kun innostun jostain, menee hommat ihan överiksi. Voi olla muutenkin että tämä eka lomaviikko menee ihan fiilisten tasotteluun, kun on tottunu siinä arjen oravanpyörässä juoksemaan. 

Mutta miten onnistuu loma kera kahden naperon ja kuuden koiranaaman? 

Alku näyttää lupaavalta: 

– Remonttihommat on taas meinannu revetä käsistä. Sain Tyypin niruttua RTV:lle, ja sen juhlan kunniaksi tsuumailtiin muuta kun sitä alekoria. Vihdoin päästään olohuoneen kimppuun ja alku näyttää lupaavalta!

– Mikäs tässä lomalaisen häslätessä, kun palkaksi saa maistella huurteisia. Tuo jamaikalainen oli ihanan kevyt ja kirpsakka.

– Koirien kanssa voi heitellä palloa pihassa mielin määrin, eikä oikeastaan voi olla heittelemättä kun herra Iso A:n ilme on niin ”pliis,pliis,pliis…”

– Rannalla käytiin uittaa sekä skidiä että koiraa, plus jäistä lokkia… (! Yäk!) 

– Ja ihmispoikahan se repii leikit mistä tahansa, kuvassa ”Niagaran putous” meneillään. 

 

Säät vaihtelee kun morsmaikun mieli, onneksi hommaa piisaa sekä sisällä että ulkona talon suhteen, eikä lapsia ole tehty sokerista. (Koirat tosin on, nehän sateella istuu rivissä kuistilla, mutta istukoot, ei se kuisti siitä kulu…) 

 

Loppuviikosta sateen sattuessa jatkan tapetointihommaa, ja sit olisi se parisuhteen huippuhetki (lue: koetinkivi) edessä lauantaina, jokimelontareissu! 

Jee! Loma!