Jokaviikkoinen lenkkimme

Mun mielestä kivintä yhdessäoloa lasten kanssa on ulkoilu. En tiedä johtuuko samanlaisesta luonteenlaadusta, vai olenko markkinoinut kävelylenkit nii mainiosti, mutta kekaroista ei kumpikaan jäisi mistään hinnasta pois kun lenkkikengät laitetaan jalkaan. 

Esikoisen kanssa mentiin koiran kanssa, tai niin että mä juoksin ja se fillaroi. En ole nyt aikoihin jaksanut vaivautua juoksemaan. Aiemmin se oli näiden pienempien papanoiden kanssa aikamoista melskaamista, kun piti varoitella kaikesta ja joka mäessä huutaa täysiä ”jarutajarrutajarruta!” Nyt varmaan sujuis jo seesteisemmin. Mutta en helkkarissa ole saanut itseä juoksemaan. Se on nyt täysin evvk, ja odottelen rauhassa inspiraatiota siihen.  Ja kohta (parin vuoden päästä) saan tuosta keskimmäisestä jo ihan juoksulenkkiseuraa, luulen. Se kun rakastaa juosta ja on samanlainen diesel kun minä, nii kyllä meillä ”kohta” on kivoja yhteisiä juoksujuttuja kanssa. …vielä en siis päästä sitä juoksemaan pitkää lenkkiä, vaikka peleissä se helposti ravaa varmasti sen kympin, en oikein näe kymppivuotiaalle hyväksi edes tasaisen rauhallista peruskutosta mamman perässä. 

No. Lupasin tänne muuttaessa että vähintään kerran viikossa käydään tutustumassa ympäristöön, ja tämähän on pitänyt hyvin. 

Lomalla, ja muutenkin, pyöräillään toki päivittäin, mutta tuo ulkoilu ihan jalkasineen on hiipinyt myös miltei päiväohjelmaan. Nämä sunnuntai kävelyt on nimetty  ”perinteisiksi” koska vähintään just sunnuntaisin pyritään käymään tällai pidemmälti pellolla ja metsässä seikkailemassa. 

Tänään käveltiin liki 7km, aikaa kului kaikkine ihmettely- ja kiipeilypysähdyksineen 1,5h. 

Viimevuonna ”meidän” pelloilla kasvoi vehnää. Tänävuonna näköjään rypsiä. Silmänkantamattomiin asti huojuvaa keltaista kauneutta. 

”Meidän metsässä” on vanhojen taloraunion ja käsittämättömän korkean kukkulan lisäksi yksi kohta, jossa puut muodostaa mielenkiintoisen tunnelin. Sen lehvästö pitää myös rankkasadetta. On kokeiltu.

”Meidän sillan” alla ui tänään tosi paljon kaloja, ja koska vesi oli matalalla, pystyttiin hyvin seuraamaan niiden ruokailua ja taistelua virtaavaa vettä vastaan. Joella oli myös mustien sudenkorentojen päivä, ne kuulemma on tosi harvinaisia, mutta nähtiin niitäki aika monta. 

Pitkästä aikaa sääkin suosi, kumpupilveä ja plus 24 tuntui oikein kivalta. 

 

 

…Tämän kuvan laitoin tähän vaan koska noi ripset… Huoh.