Kahdeksan yhteistä vuotta

Edellisen eroni jälkeen se tuli mun luokse teelle, tsemppaamaan ja juttelemaan. Kun se neljän tunnin keskustelun jälkeen lähti, me halattiin mun ovensuussa. 

Hel.vet.ti. 

Pakko oli laittaa perään viestiä että mitähän tuoksua sillä oli. Ja koska vastaus oli ettei mitään, omat hajut vaan, tiesin heti että nyt akkaa viedään. Kerrankin satsasin omaan hyvinvointiini ja tein tämän ihmisen kanssa justiinsa niinkuin lystäsin. Heti mun eron perään, kesken mun hedelmöityshoitojen, vedettiin ihan täysillä ja tunteella alusta asti. Vaikka pelikortit tähän suhteeseen oli alunalkaen ulkopuolelta katsottuna vähän huonot, ei haitannut pätkääkään. Koska tuntui oikealta. 

Helppoa ei ole ollut aina. Uusi perhe, vanhat haavat. Kaksi vähän rikkinäistä aikuista painolasteineen. Eri-ikäisiä lapsia, raskaus ja synnytys heti suhteen alkuun, muutto yhteen, opiskelua, rahapulaa, iltatöitä.  

Toinen joka haluaa mustavalkoisen uuden kodin, toinen joka rakastaa värejä ja kaikkea vanhaa. 

Introvertti joka rakastaa omaa aikaa ja hiljaisuutta, ekstrovertti joka huutaa, jonka pennut meluaa ja sukulaiset tunkee kylään. 

Pedantti ja hompsantuusa. 

Realisti ja optimisti. 

Adhd ja rentoilija. 

Ihminen joka puhuu, ja ihminen joka ei puhu. 

Kuulostaa mahtavalta kombolta? Ei ehkä, eikä aina olekaan… 

*

Kuitenkin. Yhteiset arvot, kemia, huumori,

ja se semmonen tunne että ME ollaan tässä.

Ja tämä on m.e.i.d.ä.n elämä.

Niillä on tähän päästy. 

Olen kiitollinen, että olen tälläisestä rakkaudesta päässyt osalliseksi. 

 

 

*tämä on mun suosikkikuva meidän häistä. Mun ilme kertoo kaiken oleellisen, hääpäivästä ja tuosta Tyypistä.