Kakkaa ja omenia
Kun mietin mennyttä kesälomaa näin viimeisenä lomapäivänä, tuntuu sielussa pientä helpotuksen pilkahdusta siitä, että huomenna pääsee töihin. Tuntui että koko loma on mennyt pihalla koirankakkaa ja mätiä omenoita poimiessa. Kakroiden ja puolison kanssa tapellessa. Jokaisena, takaan ja alleviivaan sanaa jokaisena, päivänä on satanut! (Miten on mahdollista!) Viimeisellä viikolla sain tietysti koko komeuden kruunuksi flunssan, kovan flunssan. Itkuhan tässä meinasi tulla.
Sitten katselin lomakuvia puhelimesta. Ei se nyt niin huonosti mennyt. Olen remppaillut pikkujuttuja, meillä on käynyt tärkeitä vieraita, olen saanut seurata koiranpennun kasvua, kakaratkin on usein aika veikeitä. Tärkeimpinä muistoina tästä kesästä haluan tallettaa mun ja Tyypin melontareissun, Tallinnan reissun rakkaan ystävän kanssa, ja Eppujen keikan faijan ja systerin kanssa. *
Olen bodannut, kaivanut kuoppia ja kantanut kiviä.
Olen käynyt kahvilassa juomassa flunssalääkettä.
Käynyt sienestämässä, keittänyt omenahilloa.
Juonut aamukahvia omassa pihassa, heitellyt keppiä ja leikkinyt koirien kanssa tottelevaisuuskoulua.
Käynyt frisbee-golfaamassa, lennättämässä leijaa.
Juonut esikoisen kanssa kuohuvaa.
Siivonnut vaatekaapin.
Syönyt jäätelöä.
Saattanut itku kurkussa kuopukseni koulutielle, ja itkenyt nurkan takana kun minityypit lähti kaksistaan käsi kädessä keskenään koulumatkaan.
Herännyt aamuisin vauvakoira kainalossa tuhisten.
Olen vähän sanaton, kerrankin.
Tiivistyköön tunnelmat kauniista ja tunnelmallisesta konsertti-illasta päähäni pyörimään jääneeseen melodian ja värssyyn:
* niinkuin kuului asiaan
kaikki tähdet
ja kuu ja kaikki muu,
aikakin
Niin myös aikanaan
sinä lähdet
pois häipyy taikakin,
siksi rakastan sua nyt
– Eppu Normaali –