Kaksi päivää kesälomaan

Yhtenä aamuna kun olin lähdössä töihin, hiipi poikani alas portaita. Lämmin mytty heittäytyi mun syliin ja piipitti haikealla äänellä: ”mä haluaisin olla lapsi vielä.” 

Voi kulta, sä olet vielä kymmenen vuotta ainakin lapsi, ja mun lapsi maailman loppuun asti. 

”Mä haluan takas eskarii, mä haluan leikkiä, mä en halua joka päivä tehdä läksyjä…” 

Toiveesti toteutuu ihan pian pikkumies! Loma on nurkan takana. Taitaa olla turnausväsymystä Tapilla. 

Hienosti on koululaisen ekavuosi mennyt. Syksyllä se sanoi mulle ettei mun tarvitse sen kouluasioista hössöttää, että kyllä se niistä itse huolen pitää. Koulun alussa nimittäin oli vähän mölyä ja marhailua sillä (ei yllättänyt mua toki!), ja tästä asiasta vähän kyselin silloin alkuun, muiden kuulumisten ohessa. (Nämähän tilittää aika spontaanisti itsekin koulupäivän tapahtumia. Etupäässä sitä mitä on syöty ja kuinka paljon, ja miten välkällä on futispelit menneet.) 

Ei tarvinnut hössöttää ei. Marhailu ja möly on pysynyt syksyn jälkeen aisoissa, poika keskittyy koulussa ja pärjää hyvin. Kaikki tavarat on messissä ja poikkeuspäivät muistaa varmasti. 

Kyllä. Osaan olla kiitollinen että hommat menee pulkkaan tässä vaiheessa näin. Todella kiitollinen. Näillä geeneillä toisinkin vois olla. 

Eilen toin kundille makuupussin ensiviikon leiriä varten. Se on ollut vähän skeptinen leirille lähdön suhteen, mutta kelkka kääntyi sekunnissa makuupussin vuoksi. Poikanen sovitteli heti käärön saatuaan itsensä pussiin ja mönki sen kanssa pitkin lattioita leikkien etanaa. Nyt se mielellään onkin leirille lähdössä, kun on toi pussikin hankittu. Viimeyön se nukkui tyytyväisenä makuupussinsa sisällä. (…Mitä nyt toki pientä säätöä pussia sulkiessa, oli tullut oma nyrkki leukaan… Mistä tuhmalle äidille tuli taas iltanaurut, sori siitä.) 

Kaksi päivää ni kekarat on lomalla! Mä vielä niiden leiriviikon askartelen sit töitä, mutta sen jälkeen kutsuu vapaus minuakin, hetkeksi.