Kesäkunto, eli hyvinvointi.

On taas se aika vuodesta kun ihmiset kohisee kohti kesäkuntoa. Blogit täyttyy salikuvista ja dieettiresepteistä. Vastapainoksi Koko H. julisti ”ruskeat tytöt” blogissa kuinka haluaa olla ylipainoinen. TJEU. Ihana teksti. 

Mä haluan vaan voida hyvin. 

Tässä muutama kuva muuton tienoilta. Mahtavaa.

No ei!  Rasvat minimissä. Olo oli hirveä. Muuton ja rempan jaksoin hyvin. Sitten aloin putoilla pyörän selästä ja itkeä polkiessani. Nukuin rentona kuin rautakanki, ja lepopulssi oli aika hervoton. 

Onneksi mun ystävä vastasi kun naamakirjassa huhuilin apua ylikunnosta pääsemiseen. Noudatin kiltisti hänen (helppoja, käytännöllisiä) ohjeitaan. Lisää hiilaria, lisää vitamiinia, lisää lepoa, ylimääräinen liikkuminen pannaan. Hän ennusti että paino nousee muutaman kilon, samoin jaksamisen uskoi lisääntyvän varmasti. 

Tadaa! 

Kaksi kiloa lisää elämäniloa! Jänteet ei paista ihon läpi enää selästä(kään) (!!).  Kävin jo muksujen kanssa lenkillä, jaksan fillaroida, leikkiä koirien kanssa, ei hapota, ei itketä, pinna ei vingu koko aikaa, ja nukun hyvin. 

Lähetin ison kiitoksen  sydämeen kera ihanalle Tuirelle tänään. Että joku viitsiikin vaivauta mun hyvinvoinnin eteen avaamaan suunsa ja jakaa tietämystään. Pitäisi toki ammatin puolesta itsekin osata, mutta itseään kun on niin vaikea hoitaa. 

Kiitos kiitos kiitos! Tuire, sä nostit mut suosta kun en itse enää osannut nousta. 

Uskon jaksavani taas olla parempi äiti, ja parempi puoliso. Vihellytyttää aamusin lintujen kanssa kilpaa kun kiipeän fillarin selkään.

Ehkä muistan jatkossa huomioida ja huoltaa itseäni vähän paremmin. Mikään ei tee mua nyt iloisemmaksi kun tämmönen hyvä kesäkunto. Siis aidosti hyvä kunto. Hyvinvointi.