Kun itse tekee, saa sitä mitä tuppaa tulemaan.

Kisu sai valkata lasten vessaan tapetin. Ja löydettyään ”sen oikean” se alkoi hokemaan sitä kuinka tämä talo pitää ilmoittaa Suomen kaunein koti -kilpailuun. Olen sanonut että toki toki, kunhan tulee valmista. Ja totuus siitä on, ettei ikinä… 

Pikkuvirheitä ei kukaan jaksa alaa tämän kokoisessa talossa nikertämään, mutta isojakin juttuja edelleen on. Voin toki esitellä niitä nurjempia puolia, mutta ensin tämä: 

Tässä on jo vähän remppaa aloitettu. Lattialla näkyvä ”myhmä” on maton pohjassa ollutta karvaa. Pönttö oli vähän nitku ja irti. Seinälevyt kostuneet ja …retrokukat? Retrokukat olisin säästänyt, jossei ne olisi ollut kiinni kummallisissa muovilevykkeissä, jotka jäljitteli laatoitusta. (Tällekin muovilevykkeelle on nimi, ja sitä arvostetaan retropiireissä… Opin, kun olin toimittanut levyt kaatopaikalle. Hitto.) 

Viimeviikolla vaihdoin mälsän mustavalkoisen vessanmaton pois tuolta, ja toin reippaan räsymaton tilalle. Innostuin myös virkkaamaan koreja esiteinin tilpehööreille, nyt on kivasti rimsramssut jemmassa, mutta saatavilla. 

Mä olen kyllä tosi tyytyväinen, ja niin on vessan pääkäyttäjätkin. Nii että. Kyllä. Jotenki kiva. Itse kun tekee, saa sitä mitä tuppaa tulemaan