Lapsesi pitää sua kädestä kiinni vain hetken

…mutta sydämestä koko elämän. 

Kundi on kuumeillut monta päivää. Naureskeltiin vielä pari päivää sitten että terveydenhuoltoalantyöntekijöiden lapset ei pääse lääkäriin ennenkun on tosi kyseessä. 

Kuume vaan sahasi ja sahasi joka iltapäivä ylös, mutta eilen aamulla kun kundilla turposi ensin yksi käsi, sitten toinen, ja siis aivan muodottomiksi, sai ”terveydenhuoltoalanasiantuntija” vauhtia perskannikoihin. Kunnan terkalta kesti tovin vastata mun soittopyyntöön, mutta kun tällänen terveyden ”aaaasiantuntija” vihdoin tajuaa soittaa terkkaan, niin kiireellä päästiin labraan ja lääkäriin. 

 Poika oli verikokeessa tosi reipas vaikka ronkittiin ihan sikana, kolme putkea piti ottaa ja täti vaikka yritti olla hellä, niin kaiveluksi meni. ”Haenko jonkun pitämään poikaa kiinni” kysyi labratäti alkuun. No et hae, sanoin. Olis vähän traumaattista pojalle että toinen puristaa ja toinen tökkii. Mielummin tökitään vaikka useampaan suoneen jos menee munille, on mun mielipide. …Toki olin kertonut pojalle etukäteen että siskonsa halusi katsoa omaa vertaan lentämässä näyteputkeen, nii poika samalla mielenkiinnolla äimisteli sitä toimenpidettä. Ja tietysti jäätelö oli luvattu palkaksi, jos koe saadaan otettua vaikka se inhottavaa onkin. Koko toimenpiteen olin etukäteen myös kertonut pojalle, koska musta niin vaan kuuluu tehdä.  Olla rehellinen.  Päikän aulassa pojan kummitäti sanoi että voi tulla lääkärin mukaan, koska kahdet korvat on parempi kuin yhdet. Ja luojalle kiitos siitä. Mun linnunpoikasen näköinen, kalpea poikaraasu oli säälittävää katsottavaa siinä kalsarisilteen lääkärin kovassa valossa. Lääkäri oli tosi perusteellinen, tutki kaiken mahdollisen. Lopputulemana virustulehdus tai … Sen tain jälkeen mulla tuli niin iso pallo kurkkuun että se tukki mun korvat myös. Ulkoapäin olin ihan rauhallinen, mutta rehellisesti en varmasti kuullut tai tajunnut mitään. Koko loppu vastaanotto meni jonkun kuplan sisällä.Kummitäti on ensi tajusi kysyä mikä tuo tai… Käytännössä mahtaa olla, ja mitä meidän pitää nyt seurailla.Tai…  on paha juttu, sanoi lääkäri. Sen toki ymmärsin minäkin, mutta muuta en tajunnutkaan.  Lähdettiin kotiin perus kuumeen hoito-ohjeilla, odottamaan loppujen verikokeiden valmistumista. Ja seurailemaan tuleeko uusia oireita. 

Onneksi ystävä on aina lähellä, kun äitillä menee vati jumiin. Puristus kurkusta lakkasi vasta kotona.Ja.Hätäks tässä, tai… paranee myös lääkityksellä, jos se huomataan ajoissa.  Illalla kävin tarkastamassa nukkuvan pojan kuumeen, ihon, kädet ja kielen, ja päätin jäädä nukkumaan sen viereen. Varmuudeksi. Pieni käsi ui peiton alta mun käteen, jäi siihen, ja pojan hengitys tasaantui.  Sä pidät kiinni mun kädestä pienen hetken, mutta sydämestä aina. (Olen ollut likellä menettää esikoisen kovaan kuumeeseen kun se oli kahden viikon ikäinen. Olen siitä edelleen ihan hiton traumatisoitunut, ja menee ihan psyykeen kaikki kuumeilu, ja näköjään varsinkin nämä ”tai…”-diagnoosit.)