Lihaton lokakuu

Nyt on lihaton lokakuu taputeltu. Mutta taidan jäädä tähän moodiin. 

Olen ollut kasvissyöjä kymmenisen vuotta, välillä 18-28 vuotta, mutta keskimmäinen raskaus sai mut todella lihanhimoiseksi. Olen aina ollut sitä mieltä että syön just sitä mitä mieli tekee. Ja sillä olen aina mennyt. Uskon että se että olen pysynyt suhteellisen terveenä, hoikkana ja reippaana, johtuu juuri siitä että kuuntelen tarkkaan kehon viestejä siitä mitä se tarvitsee. En jotenkin olen pystynyt palaamaan kuitenkaan kasvisruokavalioon, koska sekaruokavalio on lihahimokauden jälkeenkin tuntunut niin ”helpolta”. 

Nyt on vaan ajan kanssa käynyt niin, että ensin alkoi tökkimään Lidlin halpa tuontiliha (näin silmissäni eläinten karut olot, ja niille tuupatut antibiootit) sen jälkeen broileri kaikissa muodoissaan. Nyt poikakin toivoi ettei syötäsi mitään tapettua eläintä. 

Yllättäen lokakuu meni hyvin, ja helposti. Lapset ihastuivat mifuun, wokkeihin uppoaa leipäjuusto lihan sijasta, kasvissosekeittoihin saa makua mausteilla, maapähkinävoilla tai maustetuilla kermoilla, kukaan ei ehdi maistamaan onko lasagnessa linssiä vai lihaa. Ainoa joka protestoi ”hippiruokaa” on Tyyppi, mutta hyvin näkyy sekin pysyneen nuudeleillaan hengissä, silloin kun mun keittiön tuotokset on liian ituisia. Ainoa mikä mua hirvittää on soijarouheen käyttö, en usko aina että se olisi geenimanipulaatiosta vapaata, ja ohimennen olen nähnyt tutkimuksen myös sen terveyshaitoista. Ensiviikolla koitan Tyypin iltavuoropäivänä löytää nyhtistä ja sitä härkäpapusössöä kokeiluun. Juliaihmisen yhden blogauksen kommenttikentässä oli valtava kasa kokeilemisen arvioisin ideoita liittyen kasvisruokan. Palaan sinne aina inspiraatiota etsimään. 

Työn alla on myös maitotuotteiden vähentäminen, joka on kaltaiselleni juustonrakastajalle kyllä valtava urakka ja uhraus eläinten hyvinvoinnin alttarille. Mutta yrittänyttä ei laiteta. 

Bataatti-maapähkinäkeitto, ja se syntinen juusto!