Mikä mutsi? No paska mutsi.

Pinnalla tänään. 

”Voi kuule, kyllä mä fyssarina kato tiedän nää urheiluvammat. Laitetaan kato vähä kylmää ja tossa on Buranaa… Taivuta kato näin? Ei ei pysty… Kummallista. No makaa näin. Ai ei auta.. Omituista.” 

”Ai vieläkö se on kipee? Vai mitä sä itket? Kuule, laitetaan kylmää.. Ja ota tosta yks burana vielä…”

”Täh. Kui sää taas itket? Tuu tähän syliin. Kato venytellään vaan näin… Ai ei. Ai sattuu taas..”

”No onko Pikkujätissä? Kuule, mun lapselle sattu tämmöi urheiluvamma tossa puolitoistaviikkoa sitten… Nii… Puolitoista viikkoa, sanoin. Ja juu, nyt pitäis ehkä tulla teille näyttään…” 

Potkasisin itseä pehvalle jos onnistuisin. Aaaaargh. 

Ja ainii lapset! Me ollaan ostettu talo hevonkukunhumpasta, kuulkaa tässä menee tää tiedän mukava turvallinen elämä nyt ihan uusiks. Ja tosiaan, mä sit kitkuttelee aina töissä tai työmatkalla, että nauttikaa leikkimökistänne sit vaan. 

Juu ei mulla muuta tänään. Korkkaisko skumpan talokauppojen kunniaksi, vai ahdistuisko ittekseen vähän lisää? Sasse.