Morjens retrovessa

Mulla oli maanantain käsi paketissa. Se innokas puuron läträäminen seinään kostautui turvonneena sormena ( ei sitä lastaa vissiin etusormella kuulu painaakaan…) ja alkavana tenniskyynerpäänä. Oh joy. Liikaa intoa, sanon. 

Niin. Ja.

Just kun kerkisin täällä hypettämään meidän retrovessoja, iski Tyypille vapaapäivä, ja se kävi repimässä alakerran vessan kappaleiksi! Morjens muovimatto, tukikaide, pitsiverho ja vaaleanpunainen seinä! Itse saan sitten purkaa viikonloppuna lattian atomeiksi ja katsoa mitä se on syönyt… Muovimaton alla vanerit kuulemma ”haisi”, onneksi en tiedä mille. Katsotaan mitä alta löytyy. Eilen kouhotin faijalle kuin kiva on kun vanhoissa taloissa voi vaan a) purkaa b) tsekkaa mitä löytyy c) laittaa samaa kamaa (freesinä ja puhtaana) takaisin. Katsotaan miten kivaa se onkaan, jos välitilassa on jotain kolmekuutiota kusista purua esimerkiksi. 

Sanoin myös siskoani tyhmäksi. Kyl mää nii mieleni pahoitin kun se meinasi mennä miehensä kanssa laatottamaan meidän vessaa uutena vuonna. Saakeli, nuorten kuuluu laatottaa ihan omissa vessoissaan juhlapäivinä! Sisko perusteli asiaa sillä ettei ne enää niin nuoria ole. Tyydyin vastaukseen, ja olen edelleen äärimmäisen kiitollinen moisista ihmistä ympärilläni. 

Eilen sain myös Leenalta viestin sen vapaapäivistä, josko niinä sais auttaa remppahommissa. Ja edellinen työporukka ja kollega toisesta firmasta odottelee lähtökuopissaan pensselit tanassa än-yy-tee nyttiä päästäkseen remppahommiin. Kohta mä joudun jo vuoronumeroita halukkaille jakelemaan! 

Kiitos ihanat! 

Mä lähden tästä päivätöihini särkevän (ja teipatun) käteni kanssa. Onneksi on lyhyt työviikko!