Mun lapsi!

No niinhän siinä kävi että esikoistyttäreni lähti opiskelemaan Tukholman yliopistoon. Jee! Wow! 

Mikä rohkeus, mikä reippaus, mikä asenne! 

Amsterdamista Tukholmaan siirtymiselle oli aikaa 3 viikkoa. Ja hän itse hoiti kaikki kuviot. Toki toimin taustapiruna sen verran että tsemppasin, neuvoin ja hankin tietoa. Äitipuoli, isä, mummo ja vaari tukivat ja auttoivat osaltaan. Mutta muuten: opintotuet, asunto, selvittelyt, kaikki itse! Mun lapsi! Käsittämätöntä. Joku toiminnan ihminen siihenkin on periytynyt. Ja siihen näköjään pystyy mitä haluaa! 

 

Raasu on vuoden engelskan jälkeen vähän kuutamolla kun joka tuutista tulee svenskaa, ja opinnot pitäisi hoitaa sillä peitossa olevalla kielellä. Ei ihme että päässä surisee. Se kertoi oleensa ekaviikon aika hiljaista tyttöä, mutta siitä se sitten pikkuhiljaa on alkanut sujumaan. 

Mutta uskon että tyttö nauttii. 

Täydet propsit vahvalle nuorelle naisen alulle ja uusille tuulille tsemppiä! 

Siellä se virnuilee, ja ihan syystä. 

Muru, äitis on susta ylpeä! 

Niinkun aina.