Nää nyt on näitä

Kukkuu vessat! Juu. Eli ei putkaria tänäänkään.  

Ekakerralla tyyppi syytti mua etten ollut antanut osoitetta, toisella kertaa, eli tänään, hän oli tulossa huomenna, vaikka sillä olikin joku kurssi sitten, ja …..Läpäläpä. – NEXT!

Edelliskerralla kun mulla oli projekti kesken 2005 (lue: putket ja kaivannot levällään pihalla ja reikä kylppärin lattiassa sinne pihalle) jäi putkarilla ns. putki päälle ja remppa väliin. Meinasi tulla ns. kusiset paikat, mutta asiasta selvittiin vaihtamalla putkifirmaa. Ja hassaamalla ylimääräistä mammonaa. Nää nyt on näitä. 

Tälläkertaa en jaksanut edes vastata seliseli-viesteihin. Pitäköön tunkkinsa, ammattimies. Hävetköön kotonaan. Kyllä uuden jostain löydän. Kattos vaan. 

Kyllähän nuissa ilosissa retrovessoissa kävis ihan mieluusti, jos ei tarvitsis joka kerta jännitellä paperitollo kädessä, tuleeko vesi tälläkertaa vetämisen jälkeen lainehtien lattialle säiliön ylä- vai alareunasta. …eli toistaiseksi pissillä käydään vaan äärimmäisessä hädässä… Ha ha. 

 

 

No, muuttokuorman purkamisen, ja putkaria ohareiden päälle kävin kiukkuisena keittiön seinän kimppuun. 

Industriaalisen silmän inspiroimana käteni askaroi rouheaa pintaa keittiöön. ( tyylitelty kuva, koska kuivuminen oli vähän epätasaista..) Tykkään tosi kovin. Liipan jäljet saa jäädä näkyviin, sanoi Tyyppi. Tikkurilan tuntoa vaan pintaan, ja välitilaan valkoinen kaakeli. 

 

Saatiin Tepan kanssa myös vaatehuoneen laminaattilattia laitettua.

(”Mä en ole koskaan laittanut laminaattia” sanoi Tepa. ”Anna täti näyttää! -sanoin minä!)

 

Ps. No nyt voin sanoa että olen kaikkeni antanut. En jaksa enää mitään, paitsi mukillisen TOSI vahvaa glögiä. 

 

 

Sanoin Terhille urakan jälkeen, ”maailman suurin kiitos!” ja halasin pitkään. 

Sanoin myös että ”nyt menen kotiin vähän itkemään.” 

Mutta en sitten jaksanut sitäkään…