Optimistien hiihtoretki

Vaimoni piti mua jonkin sortin kreisinä, kun se raahas mulle kundin sukset. Olin ilmoittanut vieväni kersat hiihtämään, ja taivaalta satoi vettä vaakaan ja viistoon ja kaikki lumi hävisi. Kyseisenä suksienetsimis- ja raahaamisiltana torstaina. Kuuntelin torstai-illan ja perjantaiaamun eri suunnilta eritasoista pottuilua siitä, josko mennään vesihiitämään, vai asennanko suksiin pyörät kenties. Vanha totuushan on, ettei pessimisti pety, mutta optimistilla on kyllä kivempaa. Ainakin suunnitteluvaiheessa! 

Perjantaina hihkuin täysiä kun alkoi pakastaa ja lumi kuorrutti tienoon. 

Lauantaiaamuna hiihto- ja retkiseuralaiseni ilmoitti vahingossa jättäneensä oman lapsensa sukset päiväkotiin. Haha. 

No. Suoladulle lähdettiin jokatapauksessa. Vaikka kundi protestoi koska ei kuitenkaan saanut niitä suksia mukaansa. Tottapuhuen ei ihan olleet ladut hiihtokunnossa, koska suo siellä ja vetelä täällä oli nostattanut sateen jälkeen aikamoiset lätäköt pintaansa. 

Onneksi suolla on pitkospuut, ja suht turvallisesti päästiin etenemään niitä pitkin koko lenkki. 

Lapset huusi hoosiannaa jokakerta kun lainakoira juoksi pois pitkospuilta. Toki olin varautunut laittamalla koiralle valjaat, että niistä sais sen nostettua suonsilmästä jossei koiran vaisto sano missä on turvallista oikeesti. 

Kyllä oli mahtava reissu! Vaikka ei hiihdetty. 

Onnistuttiin pelottelemaan lapsia suonsilmällä etukäteen niin ettei vaaratilanteita päässyt syntymään. Nelivuotias ilmoitti nähneensä ”oikean” suonsilmän matkanvarrella. Opastaulusta näin että suolla saattaa pesiä harvinainen Iiro-lintu. Häntä emme nähneet. Emmekä kyllä mitään muutakaan lintua, koska pikkupojista lähtee jonkunverran ääntä autiolla suolla.

Kisu osasi kertoa että suosta on löydetty esihistoriallinen suksi, ja sen parin löytämiseen lapset keskittyivät loppumatkasta, kaiken muun sekoilun, piilottelun ja metsäparkourin päälle. 

Grilliäkään ei saatu tulille, koska puut olivat laavulta kadonneet. Onneksi nakit maistui kylminä hyvälle, ja kaakao oli lämmintä. 

Ulkoilun päälle käytiin kaupunginmuseossa katsomassa sitä aikanaan suosta löytynyttä esihistoriallista suksea. Aika vaikuttava ilmestys, ja uskomattoman hyvin säilynyt noin 2000 vuotta vanhaksi puunkappaleeksi. 

 

Olipa vaan kiva retki, ja vastoin kaikkia pessimistinen odotuksia, sää oli mitä mainioin ulkoilulle. Seuraava retki on jo suunnitteilla. Siihen varautuen ostin myös Kisulle omat sukset eilen. Nyt niitä hiihtokelejä odotellessa. 

Niin optimisti en kuitenkaan ole, että odottaisin että päästään viimeistään hiihtolomalla hiihtämään. Kundi on kaksi edellistä hiihtolomaa ollut neljänkympin kuumeessa, ja olisi vähän liikaa odottaa ettei historia toista itseään jälleen kerran.