Optimistin ongelmat ja pari vinkkiä kesänviettäjille

Mun maailmankuvasta kertoo kaiken tarpeellisen tämä kohtaus. 

Mä pyöräilen tuolla kaupungilla. Ja sit mä ilahdun valtavasti kun joku kaupungin työntekijä kastelee aamukuudelta yhtä voikukkapöheikköä liikennemerkin tyvessä. 

Pari kilsaa ajettuani (ja asiaa ajateltuani) tajusin ettei se helvetissä sitä kastellut vaan myrkytti! 

Ai saamari miten olenkaan aina nii ilosesti sekasin. 

 

Optimismi on valtavan hieno voimavara, mutta myös rasite. 

Ehdotin ystävälle että se voi ihan hyvin kirjoitella jonkun tuntemattoman kanssa, nii kappas, joku hulluhan se sieltä linjoille punkasi. Ja stalkkaa perässä ku pukama. Voi helvetti. 

Monessa muussakin asiassa on nyt tullut vastaan se, ettei ”kyllä se siitä”, vissiin ikinä tapahdu. Se valtava pettymys mikä seuraa hirveän tsemppaamisen ja uskomisen jälkeen, on musertavaa. 

Optimisti myös ajatteli että äkkiähän se loma sieltä tulee. Ni ei tule! Mä oon niin vainaa ennen kun pääsen lomalle. Mä en yksinkertaisesti enää jaksa. Mun pää on ihan kuormittunut, ja kokoajan tuntuu etten vaan pysty handlaamaan mun hommia. Hermostuttaa. Jo tänään tosin pälli-jaksan kaiken-optimisti tajusi soittaa kollegalta apua. Ja itkuhan siitäkin meinas jo tulla. Mutta kollega auttoi. 

 

Pari vinkkiä kesänviettäjille: 

Huom. näillä yksinkertaisilla vinkeillä helpotat omaa tulevaisuuttasi, (sekä lähi- että kauko-) sekä helpotat monen eri ammattilaisen kesää

– jos otat viinaa, älä mene metsään

– jos otat viinaa, älä mene portaisiin

– jos otat viinaa, älä aja polkupyörällä

– jos otat viinaa, nii istu ny saakeli persiilläs sitten. 

Ja pliis. Ota kohtuudella jos on pakko läträä. 

Terveydenhuolto, ja ehkä oma perheesikin, kiittää! 

Ensivuonna 5x10m kokoinen alppiruusuni tekee varmasti enemmän kuin yhden kukan. Ajatteli optimisti. Ans kattoa taas.