Pää ahterissa vai missä?
Sain tuossa väsyneeltä Tyypiltä palautetta että pääni saattaa olla liian syvällä omassa hanurissa.
Sanoit mitä?
Suuressa viisaudessasiko kuvittelet että kivet kävelee itsekseen meidän pihalle kivoihin kasoihin ja asetelmiin? No voin kertoa että ei kävele. Pääni ei suinkaan ole lähelläkään ahteriani, vaan siinä rautakangen ja lapion välissä kampeamassa näitä saatanoita ”vääristä” paikoista ”oikeisiin” paikkoihin. */**
Ja se ettei päätäni, tai sitä ahteriani esim. keittiössä näy, johtuu ihan puhtaasti siitä, etten ehdi kauhan varteen, kun anopilla on jo pöperöt valmiina, ja ikkunasta kajahtaa: Syömään!
Onnea on, ehtivä, kyläilevä anoppi.
Anna mun nyt kaivaa rauhassa!
* Anopin ryllyttäessä mun kanssa yhtä jättiläismurikkaa pihalla tänään, se kysyi voisiko Tyyppi mahdollisesti auttaa mua niiden kanssa… No ei!
** Tyypin siskontyttö epäili että voisin osallistua johonkin ”maailman vahvin kärpässarjan nainen”-kisaa tuolla kivenpyöritystreenauksella. Ensin nauroin että joo. Sitten puolessa matkassa yhtä murikkaa ikean kassissa vetäessä jo huusin että ei, mä en tätä paskaa ”huvikseni” tekis ikinä!
En.