Puoliksi tehty

Hyvää huomenta ja iloista tapaninpäivää. Luonto herätti kello 6.10 ja nyt kellon ollessa 7.50 on koirat lenkitetty. Ulkona riehuu myrskytuuli, ja täysikuu möllöttää taivaalla. 

Otan tässä toisen kupin kahvia, pakataan remppatavarat ja tsemppimieltä mukaan, viedään naperot ukkilaan ja suunnataan aidanrakennushommiin. 

Jaksaa jaksaa. 

image.jpg

image.jpg

image.jpg

image.jpg

Tytöt chillaa mun puolesta. 

Eilen pakkasin ensimmäisen muuttokuorman olohuoneen nurkkaan, tänään mennään aitahommiin, huomenna tulee pakettiauto sit aamusta ja ensimmäiset isot tavarat lähtee uuteen kotiin. Kuukausi to go. Ihan hyvässä vauhdissa ollaan. 

”En tajua miten jaksatte/pystytte tuohon muuttoon ja remppaan kolmivuorotyön, lasten ja koirien kanssa.” Tämä on kuulunut aika monesta suusta. En minä itsekään.  No. 

– hyvin suunniteltu on puoliksi tehty

– ystävät ovat kultaakin arvokkaampia

– se ei ole tyhmä (avuton/laiska) joka kysyy (apua), vaan se joka suostuu *wirn

– hyvät eväät korvaa puuttuvat resurssit

– se mitä ei saada valmiiksi, jää puolivalmiiksi

Itse en ole mikään sohvalla makaajatyyppi, joten tämmöinen puuhastelu sopii mulle hyvin. Ja joinakin päivinä innostus peittää väsymyksen kuus-nolla. Niinä päivinä kun tuntuu etten jaksa, sitten en tee. Koska asioilla (ja tavaroilla) on tapana järjestyä.

Näillä eväillä jatketaan tätä ”joululomaa”.

Motivaatioajatukseni tänään on: 

– levylihapiirakka ja kalja omilla ulkoportailla valmista aitaa tyytyväisenä katsellen kello 15.00. 

Hyvinvointi Hyvä olo Ajattelin tänään

Kiitos! Ja hyvää joulua!

Koska pääni on syvällä remonttiarsessani, ja ettei jäisi sanomatta:

– kiitos ystävyydestä Anna ja Leena, olette olleet kultaakin arvokkaampia tänä(kin) vuonna! 

– kiitos serkuille, olette rakkaita, aina, ja ilman teitä olisi vaikeampi tietää kuka olen ja mihin kuulun, teidän olemassaolo pitää mun juuret maassa ja muistuttaa kuinka arvokas asia suku on. 

– kiitos anoppi, sussu ja perhe, kaide ja paula joulukorteista. Ja etenkin kummipojan kuvista, lämmittää sydäntä! 

– kiitos Tepa joka on paikalla aina kun tarvitaan. Maailman paras käytännönihminen joka tiedän. Sydän tähän! 

– kiitos systeri apusilmä ja lehmänhermoinen mies, jotka jaksaa remontissa auttaa. 

– kiitos faija, ilman sinua mun elämästä ja arjesta ei tulisi mitään. Kiitos etenkin lasten puolesta, kun äidin arki syö perheaikaa, saa sitä ukkilassa aina kun haluaa. Sen lisäksi että faija pelastaa pulasta, (ja pelastaa mm. joulun), se noutaa kirppisostoksia, lainaa särkylääkkeitä, jaksaa puhua junista, pelata futista ja leipoa. 

– kiitos esikoiselle joka aina laittaa äitiä toiveet etusijalle. Kunhan käyt ja halaat tänä jouluna, se riittää mulle. Rakastan sua. 

– kiitos koiraväelle kaikesta siivottavasta ja puuhattavasta *wirn. Kiitos lenkkiseurasta, kiitos siitä että aina on joku lämmin lähellä. 

– kiitos naperoille mukavasta arjesta, kiitos ilosta, kiitos suukoista ja haleista, kiitos avusta, kiitos mun henkisestä kasvusta ja siitä että jaksatte näyttää mulle elämän ihmeitä jokaisena uutena päivänä. 

– kiitos Tyyppi tasaisesta arjesta, uskollisuudesta, huumorista, silmänilosta ja siitä että toteutat mun unelmia mun kanssa. Kiitos huolenpidosta, perheestä ja jaksamisesta. 

 

Kuten rullaportaissa eräänä päivänä ääneen lausuin; ”kun saan yhden asian, mulla on kaikki mitä elämässä olen halunnut.” 

[Toki poikani ja yksi mummo kiinnostuneena kysyi mikä se asia mahtaa olla. No se on vedenpitävä reppu. Ostan sen itselleni ensikuussa. ]

 

– kiitos neljälle vakilukijalleni (plus satunnaisille kävijöille), ja faijalle joka jaksaa/vat mun hengentuotteita lukea. Teidän ansioista mulla on näinkin mukava harrastus kuin bloggaaminen. 

image.jpg

image.jpg

image.jpg

Tunnelmallista ja riehakasta joulua toivon, kaikille. 

Halauksia!

Lähettää keski-ikäistyvä elämästään kiitollinen vantaalaismuija. 

Puheenaiheet Ajattelin tänään