kun elämä potkii

Onkohan muilla sellaisia päiviä että asiat ärsyttää TODEN teolla, pikkarit kiristää ja oma kehokin tuntuu vieraalta. 

Olen meinannut räjähtää raivosta koska

A) ranneluu painaa hiirimattoon. Sen 1-2h kun konetta duunissa ränkkään, on se kiputuntemus kerrassaan raivostuttavaa. Ja häiritsee mua. 

B) oikeaan silmääni on kasvanut yksi selkeästi muita pidempi ripsi, joka menee jatkuvasti ristiin muiden ripsien kanssa ja se ääääärsyttää mua. Koko. Ajan. 

C) meillä on töissä pikku ”projekti” jossa vedän samaa vartin settiä 8krt peräjälkeen, ja mun kultakalan keskittymiskyvylle se on aivan liiiiiiiikaaaaaa! 

D) täällä kotona mun silmät osuu väkisin koirankarvapalleroihinm joita en saa imuroitua koska pölypussi täynnä, oikeat kaupoista (luit oikein: kauPOiSTA) loppu. 

E) yksi natiainen jonka olen tähän maailmaan puskenut, se omapäisiä näistä kolmesta, ei sitten millään meinaa tajuta syy-seuraus-suhteita, olettaa ettei säännöt koske häntä 

F) vituroivat ta-asunnot, ja hp kiinteistömaailma. 

Ja sanoinko jo

G) Tyypillä on keuhkokuume. 

Itseäkin alkaa ko naurattaa tää listan alku, mutta kohdat E, F ja G on ihan oikeita murheita. Kohdassa F) jos ei ala asioita tapahtumaan, laitan ihan avoimen julkisen palautteen, joka kyllä sit jo sotii mun periaatteita (jos ei ole hyvää sanottavaa, ole hiljaa) vastaan, mutta itsepähän ovat sen aiheuttaneet. Ja kohta G) huudan hurraata jos ei Tyyppi ole viikonloppuna sairaalahoidossa. Tässä ei meinaa hyvä nyt heilu. 

Puheenaiheet Ajattelin tänään

Maanantai, siirappia

There’s a life inside of me

That i can feel again

It’s the only thing that takes me 
Where i’ve never been
I don’t care if i lost everything that i have known
It don’t matter where i lay my head tonight
Your arms feel like home
They feel like home
(hold on, you’re home to me)

Tämän vuoden parisuhdeteemabiisi. Nyt on oma talo, vaikka ei sen väliä missä ollaan. Kun toisen sylissä on aina kotona. 

Vuonna nakki kysyin tyyppiä mun kanssa three doors downin keikalle. Se oli aivan taianomainen tilaisuus, ja siitä tunnelmasta napataan arkeen romantiikkaa rock-balladien muodossa, aina merkityksellisissä elämänkohdissa. Edellisen postauksen kuvassa itkunauran onnesta, kun tyyppi veti The Lipsin säestyksellä mulle häävalssiksi ”here by me”. 

Istun nyt sohvalla ja odotan Tyyppiä työvuorosta. ”Your arms feel like home” ladattuna soittovalmiiksi.

Eilinen hääpäivä meni harakoille, Tyypin kotiuduttua iltamyöhään, kun mä kärsin järkyttävästä migreenityyppisestä katatonisesta välikuolemasta. 

Mikä muu tekis maanantai-illasta spesiaalin, kun yks illan (ensimmäinen ja viimeinen) hidas hämärässä eteisessä. 

Nyt jo kurkkua kuristaa ja vedet on silmissä… 

Kohta mä itken taas vähän. Onnesta. 

Suhteet Oma elämä Rakkaus