jonkin sortin kohtalonpäivä.
Noniin.
Yhdenlainen kohtalonpäivä tämä.
Tuleeko ostettua ritsa, vai aarre, vai kieltäytyykö talonmyyjä kohteliaasti meidän mitättömästä tarjouksesta.
Kas, kuntotarkastuksessa paljastui muutama mutta, joten jouduttiin riipimään tarjousta aika roimalla kädellä alaspäin. (Tai perheemme järki riipi, siinä kohtaa kun mun hanskat alkoi hakeutua tiskiin…)
Skumppa on kylmässä varuiksi.
Jos kaupat toteutuu, saadaan projektia itselle muutamaksi vuodeksi, pitkä työmatka, oma puutarha ja koirapuisto, pihasauna, lyhyet koulu- ja harrastusmatkat, nätti talon sisus, ja karu ulkokuori… Paikka joka tuntui heti meidän kodilta.
Jos kaupat ei toteudu, voidaan jatkaa haaveilua, etsiä taloa, vertailla ja tutkia.
Mikäs hätä tässä, valmiissa elämässä.
Esitin toiveen nähdessäni tähdenlennon eilen. Uskon että se toteutuu jokatapauksessa. (Niinkuin aiemmatkin vaatimattomat toiveeni; kuten tämä parisuhde ja tuo kolmas lapsi…)
