Tättärää. 

Not. 

Ei mennyt tarjous läpi. Talosta. Muitakin kiinnostuneita on. Mun tunnelmat on sekavat. Pettymys toki, ja sillai. Onneks mulla on tuo putkiaivoinen maadotusjohto, joka ehdottaa ettei hötkyillä. Eikä hötkyilläkään. Mihin tässä kiire. Valmiissa (helpossa) elämässä. 

Kaveri luki korteista (Luit oikein. Luki. Korteista.) että kapuloita tulee rattaisiin, mutta asiat menee niinkuin kuuluukin. Siihen on hyvä uskoa. Tänään tuli jo viestiä että olisko meidän tarjous mahdollisesti pidempään voimassa.. Ihme vemppausta. 

Taloasiasta ns. seinään.

Työmatkapyöräily sucks. Miten mä pääsen semmoseen pyöräilyflowhun? En tajua. Kymppi suuntaansa oli aikamoista pas*ansyöntiä. Aamulla eksyin pientaloalueelle ja putosin kartalta. Iltapäivällä kotimatka oli yhtä vastatuulta ja ylämäkeä. *äääärrrrrgh. Onneksi perjantaina on jo pakko kokeilla uudelleen ja antaa sitkuttelulle uusi mahdollisuus. Jos ei olis pakko, niin hitossakaan ennnnn pyöräilis ihan heti uudelleen. 

Toinen asia joka mua rasittaa on kaupassa käynti nykyisin. En hitossakaan enää keksi mitä syötäisiin. Yritystä riittää. Olen koittanut poimia uusia reseptejä talteen, ja tänään annoin lasten poimia mainoksesta mitä ne haluaisivat ostaa. Huomenna menen sen rastitetun mainosläpäreen kanssa kauppaan. Jospa tulis jotaki uutta pöytään. Itse vaan junnaa niitä samoja samoja. Huoh.