Rescuekoira, melkein ovella jo.
Noniin.
Huomenna alkaa pitkähkö noutoreissu, tämän reppanan kotiinsaamiseksi. Nostan hattua Tyypin suurelle sydämelle ja jaksamiselle. Mulle itselle tämä kuuluu sarjaan avioliiton ”myötä- ja vastamäessä”. Se tukeminen jo ajatustasolla, vihreän valon näyttäminen ja ”adoption” toteutuksen suunnittelu yhdessä. Saa nähdä mitä tämä kuolemaantuomittu uudessa elämässään meille tarjoaa sitten konkreettisesti. Toivottavasti myötäistä matkaa.
Alkaa jo jännittää.
”Kulta. Mie ajattelin kertoa lapsille illalla tarinan semmosesta kodittomasta koirasta… Ja sit ne ilahtuu valtavasti kun se onkin torstaina täällä, ja sillä on koti, meidän luona.”
– Kuvitteletsä että meidän lapset vois jotenki negatiivisesti suhtautua uuteen koiraan?! Tus.kin.pa.
…nii en. Mutta tarinat on vaan niin kivoja…
Pitäkää peukkuja.
