Käytiin Leenan kanssa asuntomessuilla. 

Ihanasti ne olivat kotikaupungissa tänä vuonna, ja kivasti julkisilla kulkuvälineillä saavutettavissa. Tästä iso plussa.

Siihen plussat tälläisen köyhäilevän lapsi- ja koiraperheäidin silmissä jäikin. Ei idean ideaa. Ei mitään maata mullistavaa. Ei mitään toteuttamiskelpoista ratkaisua meidän perheelle.

Töniviä, malttamattomia ihmisiä, sekä kalliita, mielikuvituksettomia asumisratkaisuja. Vai jäikö meiltä jotakin näkemättä? Tai sitten tämmönen peruspertti ei vaan tajunnut…. Se on hyvin mahdollista. 

Yhdessä talossa oli mun kaipaamaa fiilistä, lämpöä ja etelämaalaista tunnelmaa. Samoin yhdessä värikkäässä kerrostaloasunnossa. Ja pidin hirsi- ja honkataloista. ja sisal-portaista. Onneksi päätimme kotimatkalla poiketa katsomassa eke:n loftit, vaikka musta on perin omituista tehdä uutta loftia,  elämän maku ja talon historia jää tunnetasolla puuttumaan, mutta arvasin että tykkään rouheasta tyylistä.  

Mä pidän elämänmakuisista kodeista, mä pidän luovista ideoista. Mä pidän kotoisuudesta, ja tyylillisesti vähän niinkun hyvikumpu goes skandinavian. Näihin saan inspiraatiota parhaiten blogimaailmasta. Toki pääni on tulvillaan ideoita ihan omasta takaakin. 

Nämä aiheutti sitä positiivista kutinaa. Tyyppi niin huutaa hoosiannaa kun näkee nuo mun suosikkitapetit…