Mulla on seinässä hauska säilytyssysteemi, jonka suoraan kopioin meidän kellarista ja päivitin tähän päivään sopivaksi. 

Klipsi-naula-systeemissä on talon rakentaja ilmeisesti säilyttänyt ammattiinsa liittyviä kehystystöitä. Nyt siinä roikkuu kaikkia ”tärkeitä” juttuja. 

Ja tässä lokakuun aikana tökkäsin naulaan kaikki kauppakuitit. Koska jostain pitää hieman tiristää sen putkirempan takia, halusin nähdä meneekö ruokakaupassa vähän överiksi toisinaan. No ei menny. Lokakuu on ollut suht lihaton, mutta muuten perus-perus-mätöllä on menty. 

Tässä kuittisaaliini saldo: 

2.10. 47,56

9.10. 30,66

11.10. 32,92

14.10. 25,02

15.10. 27,20

16.10. 23,75

23.10. 47,30

29.10. 41,69 

= 276,28

Mielikuvissani käyn kaupassa paristi viikossa, ja tyypin kanssa sitten pe-su akselilla isommin. Mikähän kauppahepuli mulle on tossa kuun vaihteessa iskenyt? Muuten summat ja välit näyttää aika normilta, ts. sellaisilta kun mun mielikuvissa ovatkin. Joskushan tuntuu ettei mitään ole ostellutkaan, ja sitten kuittikasa kertoo karun totuuden siitä kuinka rahat ovatkin palaneet turhakkeisiin ja hömppään. Tai ihan ruokaankin vaan. 

Meillä siis pyritään syömään terveellisesti ja monipuolisesti. Lisäaineettomuus ja luonnollisuus on mun kouhotuksen aiheet. 

Kekarat syö kotona aamiaisen, ja toinen myös välipalan sitten iltapäivällä, ja ennen treeniä tai ruokaa mahdollisesti hedelmää tms. jos tarve/nälkä viiden aikaan iskee.  Seiskan pintaan tarjotaan lämmin iltaruoka. Iltaruokaan osallistuu 1-2 aikuista, riippuen Tyypin työvuorista ja idunsietokyvystä.

Mä syön aamiaisen duunissa, viimekuun menin puurolla, nyt alkaa taas ruisleipä kummasti maistua. Töissä mulla on puurorasia, tai sitten kannan ruispalani voideltuina repussa kustannuspaikalle. 

Meillä ei eineksiä ole juuri koskaan, soijasiedätyksen aloitin kuitenkin puolivalmisteista, koska tiesin että ne lapsiin uppoaa hyvin (italianpata yms.). Olen aika neuroottinen puurojen vaihtuvuudelle, ja sille että lisukkeena ruoan kanssa mennään rytmillä pasta, riisi, peruna, pasta, riisi. Keittoja on viikossa 1-2,  riippuen monenako riivatun päivänä sitä joutuu peräkkäin syömään. Minähän vien eväät töihin jos mahdollista, ja joskus tuntuu että samaa pöperöä tulee vähän liikaa. Silloin tilanteen pelastaa toki henkilöstöruokala. Pakastamaan ruokia musta ei ole, eikö ne nyt maistu hemmetin omituiselta ne pakkasessa käyneet ruoat? Mun mielestä ainakin.  Toki tänään kun viidettä kertaa vedin ruoaksi linssilasagnea putkeen, niin voin sanoa että tietää sitä syöneensä. Vähään aikaan ei sitä laatua tarvitsekaan tehdä. Huomenna kotona tarjotaankin uutta settiä. Kaksi tämänpäiväistä härkiscurrya lähtee mulle töihin mukaan.  

Vaikka lasku näyttää mun silmiin hiukan pienehköltä, sitä selittää osin se, että Tyyppi syö osin töissä. Ja iltavuoroaikoina se on pois illallispöydästäkin. Perussafka on myös ihan kohtuullisen hintaista. Täällä tarjottavat murot on mausteetonta huttua, puuro puuroa, hedelmissä ja kasviksissa mennään sesonkituotteissa, hintakin ohjaa siihen suuntaan. Sipsejä, limua, maustettuja jogurtteja, jäätelöä, keksiä, mehua, niitä ei täällä juurikaan kuluteta. 

(Suklaani ostan omilla rahoilla ”salaa”.) 

Summa summarum.

Vähä ilahduin. Näi hyvästä ruoasta (maku & omatunto) noi hyvä hinta.