Iloiset haudankaivajat

Kisu kyseli yhteiskuntaopin tehtävää varten multa mihin yhteisöihin se kuuluu. Kirkon, futisseuran ja koulun lisäksi. Ehdottelin meidän suvun mafiaa, ja tämäpä se sai tytön kiemurtelemaan naurusta. Voiko niin kirjottaa? Suvun mafiaan? 

Eiku oikeesti. Olen äärettömän kiitollinen serkusparvesta jonka kanssa olen saanut kasvaa lapsesta nuoreksi ja nuoresta aikuiseksi. Ne on ollut pitelemässä mua ristiäisissä, vaihtamassa vaippaa, vahtimassa kouluikäisenä. Mä olen vahtinut niiden lapsia, loisinut mökeillä, ratsastellut repparissa, hyppinyt pituutta portaissa. Serkusten kesken jaetaan kuulumiset, ne totuudet ja sen lisäksi pistellään ronskisti juoruja eteenpäin. Meidän mafiassa juhlitaan toistemme häitä ja lapsia, tuetaan vaikeuksissa. Jokainen saa olla ihan oma itsensä, ja sitä silti rakastetaan, varauksetta. 

 

Mafian keväisellä tour-de-helsingillä saatiin ajatus sukuhautojen siivoamisesta, ja päätettiin pistää päivä kalenteriin samointein. 

Viimelauantaina alkoi Hietalahdessa tapahtua. Iloisiksi haudankaivajiksi nimetty mafiaporukkamme kantoi puutarhausvälineitä mullan alla lepäävien sukulaisten tykö.

image.jpg

 

Jossain pilven reunalla isät, ukit ja mummit varmasti hymähteli meidän touhotukselle. Jostain kumman syystä leijaili mummin hajuveden tuoksu mun nenään mun oikaistessa hautakiveä. Mun hämmästyneestä suusta meinasi ihan kirosana karata, mutta koitin sen nielaista. Se hetki tuntuu nyt lähes maagiselta, ja kuva mummista kotimekossaan pyörähtelemässä keittiössään laulelemassa ”miljoona ruusua” on päässäni vahvempana kuin ennen tuota fläsäriä. Että poskipusuja, poskipuristelua ja runttaushalausta sinne ylös, mummi. Meidän muistoissa olet vielä ihan elävä. 

Urakan jälkeen suuntasimme ruokakaupan kautta mökille saunomaan. Ruoka, viini ja seura oli taas maailman parasta, ja uskon että monella meistä maailma on hinasen parempi kaiken sen yölle jatkuneen maailmanparannuskeskustelun jälkeen. Tällä kertaa mukana oli ensimmäistä kertaa myös seuraavaa sukupolvea, täysi-ikäistyneitä teinejä, jotka toivottavasti innostuvat tästä mafiahässäkästä ja osallistuvat toistenkin. Teinit kyllä sanoivat suoraan ettei meidän kannata odotella heitä meidän hautoja koskaan raapimaan, mutta uskon sekin ajatuksen ajallaan muuttuvan. 

 

Ennen joulua on vielä luvassa mafia goes porvoo. En malta odottaa! 

 

Suhteet Ystävät ja perhe

Mun lapsi!

No niinhän siinä kävi että esikoistyttäreni lähti opiskelemaan Tukholman yliopistoon. Jee! Wow! 

Mikä rohkeus, mikä reippaus, mikä asenne! 

Amsterdamista Tukholmaan siirtymiselle oli aikaa 3 viikkoa. Ja hän itse hoiti kaikki kuviot. Toki toimin taustapiruna sen verran että tsemppasin, neuvoin ja hankin tietoa. Äitipuoli, isä, mummo ja vaari tukivat ja auttoivat osaltaan. Mutta muuten: opintotuet, asunto, selvittelyt, kaikki itse! Mun lapsi! Käsittämätöntä. Joku toiminnan ihminen siihenkin on periytynyt. Ja siihen näköjään pystyy mitä haluaa! 

 

Raasu on vuoden engelskan jälkeen vähän kuutamolla kun joka tuutista tulee svenskaa, ja opinnot pitäisi hoitaa sillä peitossa olevalla kielellä. Ei ihme että päässä surisee. Se kertoi oleensa ekaviikon aika hiljaista tyttöä, mutta siitä se sitten pikkuhiljaa on alkanut sujumaan. 

Mutta uskon että tyttö nauttii. 

Täydet propsit vahvalle nuorelle naisen alulle ja uusille tuulille tsemppiä! 

image.jpg

Siellä se virnuilee, ja ihan syystä. 

Muru, äitis on susta ylpeä! 

Niinkun aina. 

Puheenaiheet Ajattelin tänään