Monesti multa on kysytty mitä mä treenaan. 

Ööö. Tät omaa elämää vaan. 

Se että olen jotenki niljakas/suonikas, ja että lihakset erottuu helposti on työn, elämäntapojen ja omituisen aineenvaihdunnan yhteisvaikutusta. Rasvaprosentti on ihan minimaalinen jos verrataan esim. mun suklaansyöntimääriin. Mä luulen että suurin osa mun liikkumisesta vaan tapahtuu luonnostaan ”rasvanpolttoalueella”. En myöskään juurikaan syö ”mitään herkkuja” varsinkaan mun sokerilakon jälkeen, jos ei suklaata lasketa. Ei pidä jäätelöstä, en sipseistä, en limusta, en hampurilaisista, meille kotiin ei juurikaan osteta pullaa, keksiä eikä mehua. Koska mä en pidä niistä, ei niitä teitentahtoen lapsillekaan tuputeta. Ja se mun harrastama irtsarien puputtaminen jäi sinne aikaan ennen juhannusta. 

Tyyppi usein mäkättää mulle että mun pitäis syödä enemmän. Mutta miksi? Mä syön just niin paljon kun mahaan mahtuu ja mieleni tekee. En enempää enkä vähempää. That’s it.

Mua houkuttais hitosti kokeilla mitä tästä kropasta sais irti (noin niinku muodollisesti) jos vetäis vähän punttia ja protskua. Ehkä kesälomalla, ja sitten kun mun työpäivät lyhenee, kokeilen sitäkin. Tai sit vaan en jaksa vaivautua… Koska kelpaan itselleni aivan mainiosti just näin.