Yläkerran aulan seinästä varisee lastia aika ajoin. Mun on pitänyt pyytää siskon remppamies-miestä tekee korjausrappausta, mutta on ollut kaikkea muuta mielenpäällä. 

Tänään jostain syystä ei hyvä ulkoilusää hotsittanu ollenkaan, ja tajusin puuhailua etsiskellessä, että meillä onkin tuo kahden euron remonttimies omasta takaa. 

Jäi! Kyllä lähtee! Ei kuulkaa kuusivuotiaalla kauaa nokka tuhise, ennenku on jo valmista, varsinkin kun pääsee näin seinää tuhoamaan. 

Tän päivän teema oli ”riivi ja raasta”. Ja about tähän päästiin kello 20.00: 

Voi kökkö! Miten mulle aina käy näin? Piti vaan irrottaa säröilevä laasti ja laittaa uutta, ni tässä nyt sitten ollaan! Pohjia myöten auki koko helkkarin aula. Naulakot, vaatteet ja korit pitkin poikin skidien huoneita. Ja tietty anoppi* tulee maanantaina kyläsille… Fak mii. Jälleen kerran. On tästä liiasta innosta hieman haittaakin elämässä. Jos positiivista haluaa tästä hakea, nii tuleepa  toki sit tehtyä, kun ei sitä noin voi ainakaan jättää. 

Kundi sai kakseurosensa.

Voi olla että myös tytölle löytyisi huomenna ansaintahommia kun koetetaan tehdä aula uudelleen… 

*tokihan anoppi mut ja mun ”hyvät ideat” jo tietää, ei se enää ihan pienestä hätkähdä. Onneksi.