Viimevuonna tartuin Suomi 100 lintubongaushaasteeseen. Se oli kivaa se! Oli aina tekosyy lähteä ulkoilemaan, ja tuli koluttua peltoja, metsiä, soita ja rantoja. Mitään ”ammattilaisvälineitä”, kuten kiikaria tai lintukirjaa en käyttänyt. Serkkua, ystäviä ja kersoja, sekä koiraa niidenkin edestä. Vaimoni oli sitä mieltä että kouhkaavan koiran ja penskan kanssa en mitään lintuja ehdi nähdä, ja oikeassahan se oli. Tosin niillä reissuilla tuntuu että matka oli tavoitetta tärkeämpi, toki. Mutta sen mikä omatoimireissuilla jäi näkemättä, paikkasi toisilla reissuilla hyvät lintuoppaat. 

Poika myös ystävällisesti yritti paikkailla mun aneemista listaa lisäämällä siihen lokki x 3 ja varis x 2, eikä ymmärtänyt miksi en ihan vakavasti näitä listaani ottanut. Tyttäreni oli myös ikkunasta bongannut metson, enkä sitäkään listaani lisännyt, koska poika kertoi linnun myös nähneensä, ja että metson sijasta se ihan varmasti oli ”safaani”. 

Tulokseni Suomi 100 lintubongauksesta oli 35 lajia + lokki x 3 + varis x 2 sekä yksi safaani. Aika kiva kaltaiselleni tavan tallaajalle.

Isoimmat elämykset olivat merikotka, kurki ja perinteikäs Suomi 100 – teemaan sopiva laulujoutsen. 

Lintuhauskaa oli myös ”piippalinnun” pesä aivan koira-aidan likellä maansisässä. Lajin löysin sittemmin nettiä tutkimalla, mutta itsensä piipanaiheuttajan pesän löytämiseen multa kului 45minuuttia tarkan havainnoinnin aikaa, vaikka pätevistä pätevin lintukoiramme kuonollaan osoitti pesän sijainnin tosi tarkkaan. Oli hiton hyvin naamioitu pesä se! Siitä ne pikkulapsilinnut ponnisti parin vkon jälkeen ilmeisesti maailmaan, pesän suuaukon ja meidän koira-aidan välisestä viisitoistasenttisestä ilmatilasta. 

Tuloksesta viis, oli kiva haaste! 

Tänvuonna sain ystävältä vinkin osallistua retkihaasteeseen. Ainakin naamakirjasta löytyy ”retkihaaste 2018” – haulla. Printtasin jo haasteen itselleni jääkaapin seinään, ja lapset innoissaan sitä tutkivat. Kivaa haasteen muodossa siis luvassa myös tälle vuodelle! Suosittelen!