”Aika kalliita hommia nää. Kaks duunaria, pyhäliksa, monta tuntii ja homma ei me mihinkkä.” Sano Satu ku tapettia nitkutti. 

Ai kyllä eilen oli rankka raksapäivä. Duunimuijat oli hommissa kympistä neljään ja tapettia läksi pahviseinästä just sen verran ku läksi. Mä sain purettua yhden kaapin, liipattua seinää ja kiillotettua keittiön uuden lattian väliainemöhjystä. 

Byääää. Tuntuu että talo valmistuu about ei ikinä. 

Eilen illalla oli fiilikset ”huipussaan”. Kas. Ihan vähän väkinäisesti hymyilevä, keski-ikänen ja väsyny remppamuijahan se siinä. 

Eilen jo viideltä illalla muistin syödä. Faija huus hoosiannaa ku kädet täristen kolusin niiden kaappeja ja istuin nojatuoliin löytöäni hörppien. ”Etsäsaatanaomitääsyöny? Otanakkiapäälle!” Ja otinhan mä! Hengissä ollaan. 

No. 

Tänään Tyyppi soitteli raksalta. Uus putkari tuli just niinku sovittiin, ja ”aika paskat putket” ja märkää levyä löytyi.  Jo mä nii taas mietin hyppäämistä lähimpään kaivoon. 

No. 

Ennenku kerkisin löytää sitä kaivoa, tuli raksalta kuvaviestiä jossa vessaprojekti se vaan etenee hienosti. Tyyppi se jaksaa viimeisellä voimillaan sahata ja naulata. Vähän jee.  

Ainua vaan että talo on kuulemma nyt kylmä kun kuuluisa ryssän helevetti. Käskin vääntää namiskoita pannuhuoneesta, ni Tyyppi väänti namiskoja eteisestä. Hupsistakeikkaa. Mitähän nyt tapahtuu? Katotaan alkaako talo jo lämmetä, vai joutuuko vielä myyjäparallekin soittelemaan ja kysymään mistä taiottiin ne lämmöt jotka pitää tässä siperiaanisessa talvessakin. Ja mitä, oliko loppiaiselle luvattu joku miinus neljäkymmentä? Oh joy. 

Ystävä soitti tänään ja muistutti että meidän arkikin on aika HC-kamaa, että saa se remppa väsyttää ja ottaa kupoliin, kun kädet on täynnä töitä normiarjessakin. Kiitos. Tuli lohduttavat sanat oikeaan paikkaan.