Pas*akasasta poni

No jos niinku löydät kivan talon, joka on niinku sun budjetista yli. 

Sit niinku varuiksi tarjoat siitä kuitenkin sen mitättömän summan mihin sulla on varaa, nii mitä jos välittäjä niinku soittaa että ”ne tuli kyllä hurjasti vastaan niiden tarjouksella!” Nii mitäs sitten? 

Ollaan niinku: 

”Mitäs sä mussu tästä ajattelet?” 

– Ööö. No varmaan just samaa kun sinäkin! Luulen… 

Jaigs!

Aina vaan on se yks mutta, kunto-fakin-tarkastus. Viimeksi homma ns. kusahti siihen. Saa nähdä päästäänkö tässä pidemmälle tälläkertaa. 

 

”Jutellaan enempi kun pääsen himaan.” Viestitti Tyyppi. 

Ai niinku viimeeksi? Salli mun vähän nauraa. Kun mä odotin jotaki tunnin keskustelua ja plus-miinus-listoja, ja Tyypin keskustelu oli yhden lauseen mittainen, se meni näin:

”No tehdään tarjous.” 

Katsotaan mitä tänään irtoaa. Voi olla että keskustelu on sanan tai kaksi pidempi tänään. 

”No hyväksytään se tarjous!” tai ”No ei me sitä tarjousta hyväksytä.” 

 

Syy miksi mä peesailen hänen päätöstään on se varmuus siitä että mä olen meistä se mielenlaadultani joustavampi ja optimistisempi (ja ehkä monisanaisempikin, btw..). Mä varmasti löydän paskakasastakin sen ponin. Miksen siis onnea talonräppänästä. Ja hyvähän se on että Tyyppi saa jostain asiasta ottaa vastuun ja sanoa sen viimeisen sanan. Onpa sit avioliitossaan onnellisempi. Luulen. He he.