Pieni kunta -toimii just niinku pitää

Tässä pienessä kunnassa on jotain niin mahtavaa. 

Keväällä kun muutettiin tänne, oli paikallislehdessä koko takasivu täynnä lapsille järkättyä pääsiäistapahtumaa. Käytiin kersojen kanssa onnessamme sekoilemassa monessa kivassa jutussa. Nyt tärinät töppösissä odotellaan joulujuttuja. Mitä kaikkea ne keksiikään? 

*munanmaalausta ja perinneleikkejä

Täällä on koulun jälkeen ilmainen liikuntakerho. Sanoinko ilmainen?! Sanoinko liikuntakerho!? Semmoinen jossa voi käydä tohisemassa ja sekoilemassa eri lajeja ihan oman maun mukaan. Pappa-dappa-pa-paa! I’m loving it! Kisu kävi keväällä vetämässä parkouria, futista, sählyä, temppuratoja… Nyt syksyllä meno jatkuu maalipallolla, sählyllä, tanssilla jne. 

Nyt Kisu kävi kysymässä olisko mahdollista mennä tyttöjen kerhoon ”monarille” eli monitoimitalolle. Vai nuorisotaloko se oli. Kerran viikossa ohjattua toimintaa tytöille. (Pojille on toki omansa, ja Tappi pääsee sitten ensivuonna kyllä kun ei iltapäiväkerhoon tarvitse mennä.) Tyttöjen kerhossa leivotaan, leikitään, pelataan ja askarrellaan. Siellä saa myös ilmaisen välipalan. 

Sitten pongasin ilmoituksen ilmaisista lasten elokuvista. Kirjasto ja paikallinen leffateatteri esittää siis joka sunnuntai marraskuussa lastenelokuvia. Tapin kanssa käytiin katsomassa ”Topi ja Tessu”, ja kuun loppuun asti tarjotaan vanhoja Disneyn klassikoita valkokankaalla. Joulukuussa leffateatteri aloittaa yhteistyökuukauden Suomi-Venäjä-seuran kanssa, joten joulukuun neljäs päästään vielä nauttimaan venäläisistä animaatioista ilmaiseksi.  

 

Saatiin myös kutsu kunnanhallituksen kokoukseen uusina asukkaina kertomaan miten ollaan muuton jälkeen viihdytty, ja mitä toivottaisiin lisää. Mitä kunta on tehnyt eteemme hyvin, mitä huonosti. Tähänkin tilaisuuteen ilmoittauduin Tapin kanssa menemään, ja ihan harmitti että joudin tilaisuuden skippaamaan duunissa sattuneen influenssa-aallon aiheuttaman päivystyskaaoksen vuoksi. Tässä tilaisuudessa olisi ollut lapsille ohjattua toimintaa, aikuisille tuo keskustelutilaisuus, tutustuminen taidenäyttelyyn ja kaikille iltapalatarjoilu. 

 

Mä todella, todella viihdyn täällä hyvin. Sen lisäksi että meillä on meidän rakas, kolho talonruppana, on meillä tilaa ja rauhaa. Luonto. Fillaroittavat välimatkat. Positiivisella tavalla pienet piirit ( vai kenelle muulle kunnan imuautokuski sanoo ”moi Mauis, mä olen siellä kolmessa minuutissa!”, kun jalkojen juuressa paskavesi tulvii lattialle kesken putkiremontin.), ystävällinen palvelu kaupunkilaistolloille. (”Siis mihin kouluun sun oli nämä lapset ”pakko saada?”) Kunta, joka lähettää  juuri muuttaneille kansiollisen materiaalia nähtävyyksistä ja kahviloista, ja ilmaislippuja museoihin ja näyttelyihin. Kunta joka on sitoutunut lasten liikuttamiseen, ja ekologisen liikkumisen markkinoimiseen. (Juuri kunnassa oli ilmaisen joukkoliikenteen viikko, ja tänä vuonna lapsiryhmät saa retkeillä joukkoliikenteessä maksutta.) 

Tämä kunta kannattaa selkeästi mulle tärkeitä arvoja, kuten ekologisuutta ja liikuntaa. Ja siinä sivussa elämyksiä ja kulttuuria on tarjolla niille, jotka tapahtumiin haluavat tarttua. 

Kaikenkaikkiaan täällä semmonen henkinen ilmapiiri että me ollaan jotenkin tärkeitä. Ja se ei ole vähän asuinkunnalta se. Se on enemmän kun osattiin odottaa.