Poika. Se ei lähde.

”Mamma. Mä haluaisin tän yläkertaan asuu mun kanssa. Ihan oikeesti. Voinko saada. Otettais sen lelut ja vesikuppi sinne, ja ku mulla oikeesti on varaa ruokkia sitä ihan omilla rahoilla. Se sais nukkua mun sängyssä ja toisin sen aina tähä ulos pissalle. Jooko, ole kiltti!” 

 

Eilen kun laitoin tuota kundia nukkumaan, kerroin sen laskeneen pienenä väärin, että just tajusin että olen 48 kun se muuttaa pois kotoa, en 58! Ha ha! Kui siistii. Tästä poika kimmastui. Koska. Hän on aika varma että Suomessa ei ole lakia joka pakottaa lapset muuttamaan pois kotoa. Ja koska sellasta lakia ei ole, hän ei lähde. Lälläti lää vaan mutsille! Hän asuu talossa aina ja aina, silläkin uhalla että me mummoina käytetään häntä siivoojana. Ei paljoa haittaile.

Että ha ha! 

Se parhaiten nauraa joka viimeeks nauraa.