Pojan mietteitä tulevaisuudesta

Mä todella jään kaipaamaan Tapin ja mun yhteisiä päiväkotireissuja. Nyt se on kesähoidossa tän kuun ja olen saanut nauttia sen oivalluksista ja aatteista ns. ”olan takaa”. Sehän siis puhuu paljon, mistä lienee moisen ominaisuuden perinyt? Eikä sen jutuissa aina ole päätä eikä häntää, mutta puhetulvassa on rutkasti helmiä seassa. 

Aamulla se kysyi multa tiedänkö mikä on horros. Kun myönsin tietäväni, se tiedonjanoisena kehoitti – kerropas! Ja minähän kerroin. 

Sitten se on vähän ihastunut tarhamatkan yhteen 50-luvun kerrostaloon. Kotimatkalla se ihmetteli missä talolle kuuluvat parkkipaikat sijaitsee, ja se oli valtavan helpottunut kun ne löytyi. Paitsi kyseli voiko moottoripyörää siihen pysäköidä. 

Sillä: 

Hän muuttaa aikuisena siihen keltaiseen taloon. Koska siitä on lyhyt matka mun luokse. Moottoripyörällä. Mutta ei huolta. Hän syö mun luona vaan joka toinen päivä. Ne välipäivät hän syö kotona, pinaatti- ja porkkanalettuja. Koska ne on terveellisiä, eikä niitä tarvitse erityisemmin laittaa. Hän ostaa vain hieman isomman teeveen kuin Teemu-enolla. Ja hän hankkii Jorgos kakkosen, uuden parta-agaman, jos edellisestä ehtii aika jättää. 

Mutta jos hän urheilee ammatikseen, niin ehtiikö hän mun luokse joka toinen päivä? Ja jos pitää mennä töihin, niin mitä töitä hän voi tehdä, kun kaikki ammatit on varattu? Mitäs kaikkia ammatteja niitä olikaan? Ei nyt sentään poliisiksi tai palomieheksi rupea, koska sitten voi olla vaikea ehtiä peleihin. Hän voisi käydä hieromassa mun hartioita, koska siitä saisi ainakin viisitoista euroa kuukaudessa, ja se riittää niihin pinaattilettuihin! Mutta paljonko maksaa sähkö? Vesi? Entä se parkkipaikka? Ja että jos saa sata euroa palkkaa töistä, niin miten hän siitä saa sen setelin jaettua sähkölaitokselle ja vesilaitokselle? Ja miten se asunto oikein maksetaan? (Tässäkohtaa meinasi tulla vähän jo tippaa linssiin ja angstia kehiin, koska ei sitä seteliä repiäkään voi.) 

Tää oli äidin näkökulmasta niin hyvä keskustelu että hohotin ääneen. Kaikkea tuollainen kuusivuotiaskin miettii. 

Tui tui.