Tapettimania.. Ja putkisaagan seuraava etappi

Tyypi on natissut jo pitkään ettei keittiön euron tapetti vastaa sen makua. 

Tapetoin olohuoneen muurin kesällä aika kivalla kivijäljitelmätapetilla, ja Tyyppi toivoi että teema ikäänkuin jatkuisi keittiössä. 

Perjantaina ajattelin ilahduttaa häntä pienellä yllätyksellä, ja Tyypin ilme oli täysin vailla vertaa kun se iltavuorosta ryytyneenä saapui kotiin ja räpsäytti keittiöön valot. 

Tättärää! Pitkään aikaan en usko että se on niin vilpittömästi ilahtunut mistään. Itse ajattelin keittiöstä tulevan liian tumman, mutta kompromissin nimissä annoin mennä. Enkä kadu. 

Ränkkäsin myös liesituulettimen vihdoin seinään. Johan täällä yli puoli vuotta on menty ”painovoimaisella” ilmastoinnilla, joten liesari on jo enemmän paikallaan ja enemmän paikallaan. 

Samoilla maanisilla höyryillä polkasin lauantaiaamuna puutarha- ja remonttikaupoille, istutin pensaantaimia pihalle ja jatkoin uusien tapettirullien kanssa makkariin. Tänään ihan pari vuotaa nostin seinälle töiden jälkeen, ja samalla iski kaamea ajatus siitä, että mitä jos täällä joskus tulee valmista, niin mitä ihmettä mä SITTEN teen! 

 

Syyslomakin kolkuttelee ovella. 

Vaikka ei siinä. Jos ei kersat ja koirat pidä mua kiireisenä, niin kellarinlattian piikkaus pitää huolen ettei hanuri ainakaan homehtumaan pääse. Toivotaan nyt vielä että putkifirmasta olis niin kohtuullinen tarjous että voin jättää lattian piikkaamisenkin niiden huoleksi. Toisaalta itseni tuntien, pihi kun olen, niin varmasti olen siellä itse vempaimet käsissä touhuamassa jos sillä muutaman tonnin säästää. Ollaan tässä nyt sitä tarjousta muutamat päivät odotettu, tekis mieli jo pyytää myös muita tarjouksia. Helpointa olisi tietty antaa homma firmalle joka meidän putket jo suunnilleen tietää. En vaan ole ihminen kärsivällisemmästä päästä, ja haluan saada nyt tämän projektin eteenpäin. 

Tarinahan meni niin, että putkea on kolmesti korjattu, eikä se vieläkään ole kunnossa, ja räjäytykseen menee koko systeemi. Ja mahd. pian, kiitos. Alkuun panikoin urakkaan menevän rahan määrää, nyt alkaa olemaan summat jo toissijainen murhe, kunhan saadaan meidän rakas talovanhus kuntoon.