Tasa-arvoinen avioliitto ja perheen sotkeminen

Eilen avasin sanaisen arkkuni ja kerroin lapsille tasa-arvoisesta avioliittolaista. 

Teidän olisi pitänyt nähdä niiden ilmeet, meinasi tyypeiltä lentää silmät päästä. Niille ei ole ikinä. tullut. mieleenkään. että perheemme on jotenkin erilainen kuin muut perheet, tai varsinkaan että se olisi vääränlainen. Kerroin että jossain keskusteluissa ihmiset sanoo tosi rumasti vaikkei tiedä asioista mitään, ja että tämä asia naurattaa. minua kovasti. Että sehän on niinkun kiusaamista, mutta ei sitä voi vakavasti ottaa, jos ihmiset jotka eivät. asiasta. mitään. tiedä. puhuvat ”musta tuntuu” – mentaliteetilla asiasta joka. ei. heille. kuulu. alkuunkaan! 

Muttaku tämä on meidän perhe! Me eletään täällä ja meidän on hyvä olla. Sanoivat lapset. 

Poistakaa heti kaikki typerät kommenttinne internetistä. Ne komensivat myös. 

Jos poliitikko pystyy pokalla väittämään teeveessä että väkivaltainen alkoholistiperhe on parempi kasvuympäristö, kuin perhe jossa on kaksi sama sukupuolta edustavaa vanhempaa, niin täytyy sanoa että on todellisuus aika hakusessa. Haistapa sinä ämmä paska, sanon ja palaa sitten reaalimaalimaan, toivon. Voi varmaan kuvitella ettei näin typerän kommentin jälkeen mua hetkauta enää mikään. 

Eilen mua samaan aikaan nauratti kaikki nettikommentointi, ja samalla suretti ja säälitti. Kuinka joku voi voida pahoin asiasta, joka ei koske hänen elämäänsä millään tavalla? 

Kääk! Iltsin kommettiboxissa myös asiallinen kommentti tänään! Raksi seinään! 

”Nämä, jotka aina touhuaa tästä lasten ajattelemisesta…  Lapset on siitä jänniä, etteivät tuomitse ketään, ennen kuin aikuinen heidät siihen opettaa. Päiväkodeissa ja kouluissa on jo sateenkaariperheiden lapsia, eikä siitä heitä kukaan kiusaa vaikka joku aina vetoaa tähän. Suomalaisissa lapsiperheissä on niin paljon muuta pahoinvointia –  väitän että näissä perheissä voivat jopa keskimääräistä paremmin.” 

 

Paremmin, ja paremmin..? Hyvin voivat jokatapauksessa. Heitä rakastetaan, heistä välitetään ja heitä kuunnellaan. Mun mielestä on aika kuvaavaa että lastemme mielestä meidän perhe on perhe, ei muuta. Itseasiassa kukaan lapsi/nuori ei ole ikinä kyseenalaistanut meidän oikeutta olla omia itsejämme tässä perheessä. Tai mitenkään kyseenalaistanut meidän perheen olemassaoloa. Mä olen valtavan iloinen kasvavasta uudesta sukupolvesta tämän suhteen. Saisi varttuneempi väki ottaa vähän oppia…

 Vai mitä sanotte näistä?

Ottaako joku nämä typeryydet vakavasti?

Kannattaako tässä loukkaantua?

Mä olen deletoinut näistä nimen ja kuvan, vaikka näillä spekseillä nämä veijarit itse huutelee nimen ja kuvan kanssa julkisissa viestimissä. Uskomatonta. Sanon. 

Toistan poikani kommentin: ”poistakaa typerät kommenttinne sieltä internetistä ja lakatkaa sotkemasta meidän perhettä.”

Kiitos.