Tee itsellesi hyvin
Hei! Onko se munkkipossu, savuke vai kaljatuoppi mikä huulillesi livahtaa sinä nelikymppinen!?
Oletko lihava? Nikotiiniaddikti? Viinaanmenevä?
Nyt on justiinsa hyvä aika pysähtyä hetkesi miettimään sitä omaa elämää hiukan.
Katsos. Tällähetkellä saattaa tuntua ettei sinulla ole minkäänlaista ongelmaa itsesi kanssa. Jos nyt vähän on ylipainoa, tai hermostuttava elämäntilanne joka vaatii savukkeen silloin, toisen tällöin, tai vaikka haluat nauttia sen viinipullollisen viikonloppuisin, niin mitäpä haittaa siitä voisi olla? No juu.
Katsokaas. On meinaan semmoinen juttu, että lihavuuden, tupakan ja alkoholin haittavaikutukset kumuloituvat iän myötä. Nyt ei ehkä mitään, mutta jos ei elämäntavat muutu, niin pian asiat on toisin. Olen viimeaikoina pidellyt kädestä useaa itkevää ihmistä. Niitä jotka ei ylipainon vuoksi pääse enää liikkumaan, naista jonka maksa kerrassaan on sanonut sopimuksen irti, ja miestä jonka keuhkot ei enää toimi. Kaikilla yhteisinä tekijöinä kyyneleet ja katumus. ”Jos vaan olisin tajunnut aikaisemmin.”
Kun sen muutoksen voi tehdä jo tänään. Ei ole helppo päästää irti tavoiksi tulleista asioista. Laihduttaminen ei ole helppoa, tupakoinnin lopettaminen ei ole helppoa, tissuttelun lopettaminen ei ole helppoa. Loppupeleissä väitän että kyse on kuitenkin ainoastaan omasta halusta, omista tavoitteista ja omista toiveista.
Lihavuus voi johtaa diabetekseen, jolla on taas omat todella kurjat lisäongelmansa. Lihavuus voi johtaa myös nivelkipuihin ja sisäelinsairauksiin. Tupakointi voi johtaa ( ja usein johtaakin) keuhko-ongelmiin ja -sairauksiin, se lisää huomattavasti syöpien ja aivotapahtumien riskiä. Tissuttelu voi johtaa alkoholiongelmaan (tai alkoholin väärinkäyttöön, joka on termi jota työteksteissäni käytän. Koska alkoholia voi käyttää myös oikein, eli kohtuudella.). Monet alkoholin liikakäytön oireista (ärtyneisyys, masentuneisuus, uniongelmat) on niitä joita käyttäjät juomalla yrittävät parantaa. Tekee pahaa ettei ihmiset ymmärrä, että pelkästään juomista vähentämällä/lopettamalla kokonaan, poistuisi suurin osa niistä ongelmista lähes kokonaan.
Mä luultavasti tulen aina, sekä työ- että yksityiselämästäni pitämään jonkun katuvaisen kädestä kiinni, ja lohduttamaan sen minkä voin. Eipä vaan siinä viimemetreillä ole paljoa sanoja käytettävissä. Jos kuitenkin edes yhden ihmisen tässä maailmassa saan kyseenalaistamaan omia elämäntapojaan ja pohtimaan muutosta, olen äärettömän kiitollinen.
Kuten varmaan moni tietää, olen valtava sukurakas. Olen viimeviikolla menettänyt yhden rakkaista sukulaisistani, ihmisen jolla on ollut mahtava perhe, ihana elämä ja huolettomat elämäntavat. Eikä hän ollut sedistäni ensimmäinen, vaan kolmas, joka lähti samaa tietä. Kaikista läheisimpien lisäksi häntä jäivät kaipaamaan me hiukan etäämmällä häntä vilpittömästi rakastaneet ihmiset. Meitä on monta.
Toki minulla itsellänikin on omat paheeni, mutta tässä neljänkympin lähestyessä olen astunut jo muutoksen polulle. Mä todella toivon voimia onnistuakseni näissä askelissa kohti terveellisempää elämää. Mä olen sen lapsilleni ja muille läheisilleni velkaa. Vaikka rekka-auto mut pökkäisi nurin työmatkalla, ja siihen jäisin, läheiseni tietää että heidän vuokseen mä silti olin yrittänyt.
Tee itsellesi hyvin.
Pala pannaria ja tilkka punkkua. Tekee arjesta juhlan, mutta kohtuudella, pyydän.