tekee mieleni kiljua

Voih ostosparatiisi! 

Pakko oli tämän kerran sukeltaa nimeltämainitsemattomaan sisustustavarataloon. Koska kukapa selviäisi uudesta kodista, rempasta ja muutosta ilman edes yhtä reissua naapurimaan nerokkaaseen tee-se-itse-huonekalukonseptiin. 

Mun piti kuvata tyyppiä hodarijonossa ja ilosena pyörimässä keittiöosastolla, en kuvannut. Oli se hodarijonossa ja ihan ilosella mielellä (versus se sen oma norminaama siellä), mutta mulla ei kestänyt huumori nyt alkuunkaan. ”Mikä vedin ja mikä taso ja tartteeks mattoo…” Iha. Kuulkaa. Sama. Mulle. Mulla ei vaan nyt lantussa leikkaa mikään. 

Ostettiin me ”jotakin”, eli miltei kaikki tarpeellinen mitä oltiin suunniteltu. 

Mutta. 

”Ootsä varma näistä mitoista?” 

– kuule, mä en ole enää varmaan m.i.s.t.ä.ä.n. 

Aivot on ihan ylikuormituksesta. Kohta tekee mieleni kiljua, siis sekä verbinä että juomana. 

 

Propsit parisuhteelle ja pitkähkölle yhteiselle taipaleelle, huolimatta mun päänsisäisestä mekkalasta, kamat hyppäs kyytiin ihan positiivisella draivilla.

Ei tässä mitään vakavampaa, taaskaan, semmosta mitä yks lasi punkkua ei korjaisi. Uskon että kunnon yöunien jälkeen oon ihan taas kartalla. 

No.

Huomenna mä vissiin hion betonia. Jotai kahdeksantuntia. Luulen.

 

…hitto oonko mä jo vähän liian vanha tälläseen?