Treffeillä, taas!

Meillä olikin tuossa vähän lapsivapaatata, ja pinkastiin treffeille Hämeenlinnaan. 

Oh wow! Taas treffeillä, johan me 2015 keväällä just oltiin. (Millä ihmeen spekseillä me pidetään tätä keski-ikäisten parisuhdetta pystyssä?*) 

Etukäteen ei oltu selvitelty mitään treffipaikkaa, vaan ajeltiin fiiliksen ja kylttien mukaan. 

Linna? Aulanko? Linna? Aulanko? 

Päädyttiin Aulangolle. 

Oh wow! 

Mikä tää Aulanko on? No oon kuullu jonku fraasin ”kesäpäivä Aulangolla” nii kai siellä jotaki on. Minne tänne mennään? Missä parkkipaikat? Missä näkötorni? (Hoi Hämeenlinna, selkeämpiä opasteita kaivataan!) 

Löydettiin oma laituri, ja marketista mansikoita. Sehän riitti. 

Omaa rauhaa, auringonpaistetta ja seesteinen järvi. Puhuttiin syvällisiä vesilintujen mahdollisista korvista, ja siitä onko lähellä lutraava lintu itseasiassa uikku vai sotka. Puhuttiinhan me myös koirien fyysisistä rakenteistakin. Mutta uskokaa että tunnelma ja paikka oli niin kiva, että mennään varmasti uusiksi. Heti viimeistään kahden vuoden päästä! 

 

 

(*vastaus on ehkä samat arvot, ja tämä ruuhkavuosien oravanpyörä, jossa toista näkee niin vähän ettei riitelemäänkään jouda. Niin, ja vähintään suukko päivässä, joskus kaksi. Tai enemmän….)