tuleva kesäloma ja elämä yllättää

Kaksi päivää töitä vielä! 

Jaksaa jaksaa! (Kuvassa tyypillinen ” päivystysvarustus”, silloin vien kersat hoitoon ukkilaan ja kuorma on sen mukainen. Olen antanut itselleni lempinimen ”ihmiskameli”. Sitä mitä mä en kanna, ei kanna kukaan, eikä tarvi. Ha ha.) 

Ja elämä se jaksaa yllättää. Lapset on leirillä, Tyyppi pyysi mua ravintolaan syömään! Vaikka vastahan me viimevuonnakin oltiin. Vai oltiinko edes? Ehkä viimevuonna ei edes käyty ravintolassa. Hitsi millasta arkea tää on. Just eilen töissä sanoin että parisuhde elää pyhällä hengellä kun yhteistä aikaa ei juuri ole. Kivimpinä muistoina kyllä viimevuoden treffiskenestä on muutamat villasukka-tee-leffa-hierontatreffit ja kevätretki Hämeenlinnaan. Nyt meillä kyllä pitkästä aikaa on yhteistä kesälomaa. Ans kattoa miten kummallista on olla samaan aikaan kotona muutenkin kun ”läpystä vaihto”-varttitunnit. Jos ei luo mitään paineita yhdessäoloajalle ni varmasti pärjätään kyllä, ei huolta. 

 

Mun lomaa tosin ryhdittää myös katon huoltomaalaus, urakka jota olen panikoinut ja josta olen angstia kerännyt jo tovin. Ei siinä. Elämän yllätyksellisyys tarjosi myös kosteusvaurion vintissä, ja keissistä tuli vähän se klassikko, että kun jonnekin sattuu, laita tikku varpaankynnen alle ja potkaise seinää! Jes! Huoltomaalaus ei ahdista enää ollenkaan! 

Jos pahimpaan vitutukseen alkaa positiivisia listaamaan niin löytyy ainakin yksi. Vaurio löytyi ennen täystuhoa. Ja ehdottomasti positiiviseen menee, että vaurio löytyi ennenkuin kukaan on altistunut millekään homeelle. Olen lankomiesehdokkaan suosiollisella avustuksella purkanut kosteat materiaalit pois, ja ruoteiden kuivuessa mietin seuraavaa siirtoa. Fb:n purkuryhmästä löysin uus-vanhaa haltekslevyä sisäkaton korjaukseen kaljalavan hinnalla ja muut tarvikkeet löytyy onneksi lähikaupasta. Katsotaan vaan miten laajalle ongelma on levinnyt. Asiantuntijoiden mielestä näyttäisi riittävän ihan 2x2m purku-rakennusprojekti, mutta vanhoissa taloissahan aina näitä ylläreitä piisaa. 

Tiedänpä mitä teen kesälomalla, sadepäivinä purkaan ja rakennan kattoa sisältä, poutapäivinä maalaan ulkoa. Ajattelin kyllä kohtuuden nimissä ajoittaa projektia niin, että jäätelölle, uimiselle ja retkeilylle jää aikaa ettei kersoilla ihan nihkeeks mene kesä. Nytkin olen kattoa purkanut niiden nukkuessa. Kumma ettei niiden unta ole häirinnyt hirveä jyyrääminen seinän takana. Kivaa on, että moni ystävä on lupautunut avuksi projektiin. Kiitos siitä. 

Eilisen ravintolayllätyksen päälle elämä tarjoili eilen kurkia! Mä koitan tehdä Suomi 100 lintu-bongausta, ja vähä huonolta näyttää tässäkohtaa. Kaikki 20 mitkä tiedän on nähty. Ja sen lisäksi mä olen äärettömän huono lintubongari. Tyyppi sanoin että onnistumisen edellytykset kaikinpuolin on huonot, kun lintuja ei bongata lintukoiran ja kälkättävän kersan kanssa metsässä melskaten, kuten meillä on tapana, vaan kiikarit nenällä paikallaan ollen. Aijaa. Ei ihme että ei olla retkillä mitään nähty. 

Eilen siis kotimatkassa nähtii kurkia auton ikkunasta. Toki nekin meinas mennä multa kälkätyksen ja käsilläpuhumisen vuoksi ohi, mutta Tyyppi oli skarppina. Kiitos siitä. Toki aiheesta vähän kuittailua taas tuli, mutta vilpittömästi kiitin huomion siirrosta kohteeseen. Mikähän niissä kurjissa on että sydämessä niiden lento jotenki läikähtää aina. 

Summa summarum. Eilen olin valtavan ilonen. Todella. Päätin illan Lidlin rommikola kädessä Tyypin ja koirien iltapelejä katsellen. Hykertelin ilosta. 

Kaksi päivää vielä töitä, sitten lomalle, rautakaupan kautta! Jes!