Tunsi tulleensa petetyksi

Mun yks työkaveri ihailee Tyypin ronskia elämänasennetta. 

Tänään työkaverini kysyi josko Tyyppi tuntee itsensä petetyksi, koska musta on tullut moinen ituhippi, ettei Tyyppi kotona edes kunnon ruokaa saa. On kuulemma epäreilua muuttua matkalla ihan erilaiseksi.

Niin, no. 

Tyyppi alkoi deittailemaan nahkasaappaissa keikistellyttä, rempseää, mutta suht kilttiä (eron jälkeen omaa persoonaansa piilotellutta) sekasyöjää. Nyt sillä on kiukkunen keski-ikäinen itsetietoinen ituhippi riesanaan, joka keikistelee kotona rumissa vaatteissa (skidien arvio tämä). 

”Tiedätsä että sä näytät ihan samalta ku silloin ku tavattiin” (…paitsi sulla on pidempi parta hehe), se sanoi viimeviikolla. Repesin. 

Ja ”mutta ku mä rakastan sua” se sanoo myös. Paino sanoilla mutta kun. Repesin tällekin. 

Alkuun mä varoittelin sitä kehumasta liikaa mun tekemiä ruokia, koska samaa huttua tulee sitten uudelleen ja uudelleen. Tietysti olin kehuista iloissani ja tein parhaani keittiössä. 

Nykyään ajattelen että aikuinen osaa tehdä itse ruokaa, jos ei pöperöt kelpaa. 

Ai kauhee. Tätä kun lukee, alkaa käydä Tyyppiä sääliksi. Toisaalta muutos ei tietysti ole tapahtunut yhdessä yössä. Vuosien varrella ollaan varmasti muututtu ja kasvettu molemmat, pointti onkin siinä, kasvaako erilleen vai yhdessä. 

Tyypin pitkät työmatkat on historiaa, ja iso osa kiirettä ja stressiä ehkä helpottamassa. Mä odotan tältä elämänvaiheelta parisuhteen osalta aika paljon. Toivo on hyvä sana kuvaamaan odotuksia alkavalle vuodelle. Jos vaikka tän vuoden puolella päästäis ravintolaan syömään kahdestaan, hääpäivälahjaksi saadulla lahjakortilla. Perheellisille, töissä käyville koiratarhureille esim. yö kylpylähotellilla olis vähän liikaa odotettu. Mutta pienin askelin.