Työn mielekkyydestä

Eilen ähmäröitiin jotaki uuden johtajuusmallin mukaisia tavoitteita vuodelle 2018 mun työparin kanssa. 

Ai ai miten raastavaa touhua. Istuttiin koneen ääressä pohtimassa A) mihin hittoon me pyritään sen tehtävän kanssa ja B) mihin suuntaan meidän työtä ensivuonna meinataan kehittää. Päinvastaisessa järjestyksessä toki. 

Tuottavuus plaaplaa. 

Saatiin oikein hyvä setti yllättäen aikaan, ja tavoitteiden pohtiminen sai kyllä sen fiiliksen päälle, että hitto alkais jo uusi vuosi ja päästäisiin toteuttamaan tätä mein hiton hyvää suunnitelmaa. Hyvä veto työnantajalta laittaa meidät itseohjautumaan tällä lailla. 

Siinä kun high fiveja heiteltiin työn valmistumisen kunniaksi, vaihdettiin muutama sananen myös työn mielekkyydestä. Samasta asiasta juteltiin Tyypin kanssa viimeviikolla. 

Ymmärrän olla kiitollinen ja onnellinen siitä, että teen itselleni sopivaa työtä. Työtä jossa koen voivani vaikuttaa asioihin, joka on musta mielenkiintoista ja jonne lähden mielelläni jokaisena aamuna. Työ on haasteellista, mutta koen pärjääväni. Asioita joita en tiedä, niihin saan tuen omalta työporukalta. Koen oppivani päivittäin uutta, enkä ikinä tule ”valmiiksi” tän ammatin kanssa. 

Palkka ei päätä huimaa, se on suomalaisen palkansaajan keskiansioiden tasolla, mutta onnellisuus, tyytyväisyys ja työmotivaatio ajaa mulla rahan edelle aika kirkkaasti. 

Tuokin alkuun ylimääräiseltä tuntunut kirjallinen pläjäys liittyi (ainakin esimiehen mukaan) jotenkin tulospalkkaan, joten kukaan ei nutissut sen tekemisestä alkuunkaan. Uskon ja toivon että saadaan ähmäilyn tuloksena syntyneestä A4:sta hyvät suuntaviivat ensivuodelle. 

Tai sitten optimistilla on vaan keskimääräistä ruusuisemmat ajatukset jälleen kerran.