Vanhan talon putkiongelma, osa: ”selkenee”

Halleluja. 

Joku joka on joskus rakentanut tai remontoinut taloa jonkun urakoitsijan kanssa, tietää kyllä miltä tuntuu kun homma ei etene. Olen tässä jo tovin odotellut putkifirmalta tietoa kustannusarviosta. Ni ei tule. Soitin taas kerran perään ja kysyin jotta missähän se tarjous luuraa, niin juu, lattioidenpiikkaustarjousta ei ole kuulunut. Voi sun hemmetti! Olisi kohteliasta laittaa tilaajalle (neuroottiselle tilaajalle, sanon,) edes jotain viestiä. Helkkarin noloa ja ärsyttävää (neuroottisesti) soittaa ja rinkutella jatkuvasti perään. Toki jos hommaa piisaa ja yksi tilaaja on kärpäsen kusi valtameressä, nii sit voihan sitä noinkin firmaansa hoitaa. 

Siis ekaremontissa aikanaan putkari katosi siinäkohtaa kun maa ja seinä oli auki. Tässä talossa remontin alussa eka putkari ei ikinä tullut paikalle, vaikka saumoja annettiin ihan muutama. 

Nyt se firma joka tässä talossa paikkasi ekaputkarin hutit, tuli nyt paikalle kun tämä käyttämämme korjausfirma ei saa tarjoustaan liikkeelle sitten millään. Tän kakkosfirman tarjouskin oli suhteellisen kelpoisa. 

Mutta se lattian piikkaus…. Huoh. 

*

Ensin ajattelin että olen varsinainen laiska paska, kun en nyt millään jaksaisi itse alkaa rytyyttää, ja mietin mikä mua oikein vaivaa kun tällälailla on ”alkanut laiskottaa”. Mutta. Seitsemän tunnin työpäivien ja kahden tunnin työmatkojen, lasten, koirien ja kodinhoidon päällekö mä ne lattiat piikkaan? Yöllä, niinku? Ei saatana. Kerrankin luulen että järkeni meni kaiken muun edelle ja soitin lankomiesehdokkaalle. Jos hän nyt toiminimensä piikkiin tulisi ne lattiat piikkaamaan, ku mä en jaksa. En pysty, en jaksa, en kykene, en taivu. Kun mä oikeesti en nyt pysty. Joku pohja se näköjään on minunki maljassa. 

Kun mä pääsen yli tästä saamattomuus-syyllisyydestä, oon varmasti tyytyväinen potenssiin miljoona, että joku muu sen lattian hoitaa. Ja kun tarjouskin, sekä putkarin, että lattianpiikkauksen, oli semmonen ettei nälkään vielä kuolla, niin olen varsin tyytyväinen. 

Ps. Tyyppi ei pysty lattiaa avaamaan, koska rintarangassa ongelma. Yrittäisi varmasti kyllä, mutta en anna. 

Ps.2. Tyypillä saumat parempiin duuneihin, lähempänä kotia, paremmalla palkalla. Oh jees! Kyllä kiitos! …mä voin huoletta siis jatkaa lyhennettyä päivää vielä ainakin kevään. Mitä ihanuutta! 

*mitäh? Eikö mun tarviakaan koko maailmaa yksin kannatella? Häh? Kui siistii!