Voi elämän käsi!

Kun mä olen koko tämän viikon piipittänyt työkavereille ”älä räi tähän suuntaan, mulla on vapaa viikonloppu tulossa, bileeeeeeeet!” 

Ni johan. 

Töistä kotiin lonniessa sitten mun puhelin soi, ja siellä elämän hädässä itki 8-vuotias että torjui palloa ja käsi vääntyiiiiiiii, eikä ikiiinääää ole sattunut niin kooooviiiin!!!! 

Kylmähoitoa, kipulääkettä ja perustutkimus, hengissä on. Kaikki. Sekä minä, kakara, ranne, että viikonloppusuunnitelmat. 

Soitin varuiksi terveysneuvontaan, ja heti aluksi on pakko sanoa ammattinsa ettei tarvitse kaikkea liipalaapaa kuunnella. Halusin vaan tietää minne kekara toimitetaan, jos siltä näyttää. En jaksais väsynyttä viisveetä raahata sisarensa peesissä ensin  ”paikalliseen” jonottamaan ja sitten Lastenklinikalle, jonottamaan. [Vinkki korvantaakse vahingon sattuessa, yleislääketieteelliset asiat hoidetaan alaikäisilläkin omalla alueella, tämä on uusi linjaus! Ja jos on tarve pediatrille tai vuodeosastopaikkaan, on osoite Lastenklinikka. Kiitos tästä neuvontatädille. ]

Koska ranteen asento on hyvä, eikä puutumista ole, laitan rahani likoon venähdyksen puolesta. 

Ja. 

Mikäli olen väärässä, niin huomenna laitan rahani Pikkujättiin. 

Nyt tuli askarreltua Kisulle niin nätti paketti, kyllä, että tällä vissiin pärjää. Jännäillään siis ettei tässä vaan käynyt sitten niin ettei suutarin lapsella ole kenkiä, eikä fyssarin lapsella ehjää kättä..