Voi jatku talvi! Olin koiran kanssa ladulla.
Hitsin pimpulat!
Olen miettinyt läpi talven että olis kiva mennä koiran kanssa hiihtämään. Latu kun alkaa miltei takaovelta. En vaan ole hiihtänyt yläasteen jälkeen ja olen hyvin traumatisoitunut koulun Järvisen jätelaudoista jotka luisti enemmän taakse kuin eteen, tai vaihtoehtoisesti keräsi lumipaakkuja alleen niin ettei eteneminen onnistunut mitenkään tyydyttävästi.
Tänätalvena oli pakko ostaa Kisulle sukset, koska sen ja Tapin yhteiskäytössä olleet jäi sille liian pieniksi. No. Tajusin just Kisun uusien suksien äärellä, että tyttö on jo sen kokoinen että minähän voin myös hiihdellä sen suksilla vaivatta!
Eilen repäsin ja valjastin koiran, hyppäsin Kisun suksille ja katsoin mitä mahtaa tapahtua…
Olen lenkkeillyt tämän koiran kanssa aiemmin paljon, ja Tyyppi on fillaroinut, mutta se miten koira toimi ladulla oli mulle iso yllätys.
Koska aina lähden näihin touhuihin tapani mukaan hieman harkitsematta, jännitti josko metsästysviettinen elikko kiskoo mut ensimmäisen jäniksen perässä männikköön. Sanoin mukana oleelle Tapille että taskussani on puhelin, että jos lennän pöpeliköön, pitää Tyypille soittaa että tulee korjaamaan mun luut metsästä ja etsimään koiran.
Mutta voi jösses! Luottokoirani oli aivan mahtava!
Laitoin Tapin ladulle ensin, ajattelin että koira pysähtyy kyllä, jos ei mun käskystä, nii siihen että kundi seisoo / etenee hitaasti siinä.
Nätisti kehoitin koiraa että ”eteen”, ”ladulle” ja ”hophop” ja niin sitä mentiin. Mikä vauhti! Mikä meininki! Koira pyynnöstä alkuun pysähtyi kundin taakse. Ja myöhemmin ”ohi”-käskyllä kanttasi ladun sivusta kundin ohi.
Uskalsin irroittaa myöhemmin kaulapannassa olleen ohjaustaluttimen myös. Niin hyvin oli koira kuulolla.
Ei kyllä en pitkään aikaan ole ollut niin hyvällä tuulella kun eilen tuon lenkin jälkeen. Satavarmalla menen pian uusiksi, sikäli mikäli kelejä vaan riittää.
Instagramin puolella myös pieni video eiliseltä.
Ai että mä tykkään talvesta!