Kuukausi edellisestä postauksestani. Se ei ole ollut tietoinen päätös, sattui vain. Minulla ei vain ole ollut mitään sanottavaa vaikka minulla on joka päivä miljoona ajatusta päässäni. Ne miljoonat ajatukset saavat minut vähän sekaisin. Mitä oikein ajattelen? Vai ajattelenko oikeasti ollenkaan? Ristiriidat repivät minua kappaleiksi. Tykkäänkö, enkö tykkää? Miksi en viihdy enää seurassa? Miksi olen erakoitunut? […]

Sain kuulla ne kuuluisat sanat. Kuullemma edellisestä suhteesta on liian vähän aikaa ja hän ei ole vielä valmis mihinkään. Itkin. Yllättävän paljonkin. Mutta sitten tajusin etten minäkään ole valmis mihinkään. Itsevarmuuteni romahti, mutta sain sitten kuulla että minussa ei ole mitään vikaa ja että olen oikeasti mukava tyyppi. Aivoni sanovat että hän valehtelee, mutta eilisen […]

En edes muistanut että joku toinen ihminen voi aiheuttaa näin paljon ahdistusta. Tai no lähinnä aiheuttaja on oma pääni mutta poika auttaa ahdistuksen syntymistä aika paljonkin.

Mistä tietää, että ne jotkut merkit ovat oikeita eikä mielikuvitukseni tuotoksia? Onko poika oikeasti vähän nihkeä vai kuvittelenko vain? Vihaan omaa päätäni.

Ruisrockissa kukaan ei ollut yhtä kiinnostava kun se yksi söpö tyyppi kotona. Tai no, en kyllä edes jaksanutkaan kiinnostua tarpeeksi, että tutustuisin sen enempää. Pelottaa, ettei tämä söpö tyyppi tunne ihan samalla tavalla, vaikkei mikään viittaa siihen tällä hetkellä. Pääni ja ajatukseni, voisitteko rauhoittua? Istuimmehan viisi tuntia puistossa ja hiljaiset hetket eivät olleet vaikeita. Toisin […]

En oikein uskalla tykätä pojasta joka ottaa minut yöllä kainaloonsa. Mitä jos poika jonka kanssa jaan illan viimeisen tupakan pusujen lomassa ei tykkää minusta? Entä jos poika joka tuijottaa silmiini ajattelee minusta jotain ihan muuta kuin minä hänestä?

Tuntuu siltä, että minun pitäisi vain unohtaa kaikki ihmissuhteet ja muuttaa luolaan yksin. Kaikki mitä sanon tai teen on typerää. Tuntuu siltä, etten edes oikein halua tutustua kehenkään uuteen, koska silloin tajuan kuinka rikkinäinen ihminen olen. En halua kertoa siitä kenellekään. Ja milloin siitä pitäisi edes kertoa? ”Hei muuten oon masentunu ja omistan maailman huonoimman […]

Mahassa on perhosia joka kerta kun näen ilmoituksen fb:ssä. Onko se hän? Ehkä minä en ole ainut meistä joka tuntee jotain? Ehkä saan olla hetken aikaa vähän onnellinen. Ehkä saan tuntea, että joku minusta välittää. Ehkä joskus sydämeni taas särkyy. Todennäköisesti kyseessä on viimeinen vaihtoehto. Haluan laittaa viestin, mutta samalla en halua, vaikka keskustelu sujui […]

Olimme sattuneet keskustelemaan parisen kertaa ennen, mutta nyt satuimme myös suutelemaan. Beeffistä pyörällä Töölönlahdelle ja siellä bisseä ja nuuskaa. Pussailua, puskapissailua ja auringonnousua, nukkumaanmeno aivan liian myöhään. Sporat olivat jo alkaneet kulkemaan kun istuin tarakalla miettimässä mitä tulen tuntemaan tämän jälkeen. Nukuimme sängyssä väärinpäin. ”Miksi ei?” Tunnen pientä ihastumista kenties. Mutta en uskalla ihastua. En […]

Menemme Kiasmaan treffeille. Pyöräilemme Hämeentietä pitkin. Juomme kahvia puistossa. Kierrämme kirppareita. Pläräämme vinyylejä. Pidämme privaattia kirjakerhoa. Menemme keikoille. Lainaamme toistemme isoja flanellipaitoja. Riitelemme siitä, mikä on Ruger Hauerin paras levy. Tansimme hipsterdiskossa. Podemme tulevaa graduahdistusta. Luemme päivän lehden. Keskustelemme hyvinvointivaltiosta. Sairastamme keväisin heinänuhaa. Kävelemme käsi kädessä. Nukahdetaan lusikassa. Kaipaan tätä. Kaipaan jotakuta jota en ole […]