F-sana

Feminismi.

Näillä näkymin aion tenttiä kolme sukupuolentutkimuksen kurssia kesällä. Odotan innolla. Yksi kurssi jo takana ja se on antanut minulle niin paljon.

Luulen etteivät kaverit odota saarnojani innolla. He jaksavat just ja just nyt kuunnella feministisiä avautumisiani.

Viikonloppuna, kun taas keskustelin feminismistä typerän pojan kanssa (typerä koska väitti vastaan argumenteilla tyyliin ”lol aika homoo”) tuntui siltä, ettei minun pitäisi avata suutani asiastani enää.

– Kuka oot?
– Hmm, no ihminen, feministi ja opiskelija.
– Ai feministi, emmä semmosien kanssa puhu.

Mutta sitten, saatana päätin, etten aijo muuttua kenenkään takia.

Jos joku mies perääntyy koska luulee, että olen joku militantti lesbokommunisti (koska kaikki feministithän on semmoisia), niin fine. Hän ei ole mies minun makuuni. Olen sitten yksin koko loppuelämäni.

Jos kaverini eivät jaksa kuunnella minua niin fine. En välitä heistä sitten. Minulla on muita kavereita jotka arvostavat ajatuksiani ja arvomaailmaani. Kiellän itseni puhumasta ja hengaamasta ihmisten kanssa joiden tiedän vittuilevan minulle.

Tiedän, että jotkut puhuvat minusta paskaa koska pitävät minua rasittavana, koska puolustan omia mielipiteitäni ja naisten asemaa. Usein minusta tuntuu, että kommenttini osuvat hyvin arkaan paikkaan ja siksi saan kuunnella niin paljon vittuilua.

Minä en saatana muutu.