Ibland är en lögn det finaste man har

Tänään olen pohdiskellut, missä menee valkoisen valheen ja oikean valheen raja.

Olenko niin itsekäs, että uskottelen itselleni, että olen oikeutettu valkoisiin valheisiin? Valkoisilla valheilla suojelen muita.

Mutta onko sittenkin niin, että suojelen vain ja ainoastaan itseäni? Luulen ja sanon itselleni, että suojelen muita, mutta loppujen lopuksi valitsen vain sen helpomman tien itselleni.

”Se mitä he eivät tiedä, eivät satuta heitä.” Onko se oikeutettua? Vai pitäisikö vain olla rehellinen vaikka tietää, että joku tulee kärsimään, vain siksi koska moraali käskee?